Äitibloggarit

Täydellisellä äitiyslomalla kuuluu seurata äitiysblogeja. Mikään ei ole mukavampaa kuin lueskella toinen toistaan täydellisempiä valokuvia ottavien mammojen kilpailua siitä, kenellä onkaan se täydellisin äitiysloma.

Kodit ovat puhtaita ja pöydällä on aina tuoreita kukkia. Äideillä on aina täydelliset korkkiruuvikiharat ja trendikkäimmät vaatteet, tahrattomina vielä. Silmäpusseja ei joko ole tai ne on osattu photoshopata upeasti pois. Päivittäin kokkaillaan ja leivoskellaan uusia juttuja ja kerrotaan hymyssä suin, kuinka vasta kolmannesta satsista macaroonsseja tuli täydellinen. Ja nämä tietysti valokuvataan upeasti monesta eri kuvakulmasta blogiin. Tämän lisäksi päivittäin käydään pitkillä vaunulenkeillä, jumpassa, shoppailemassa, luetaan kirjoja ja tavataan ystäviä.

Äitibloggareiden lapset eivät ole kärttyisiä eivätkä sairaita. Lapset, silloin kun näitä blogissa kaiken muun täydellisen ja ihanan lomassa esitellään, ovat aina hymyileviä ja upeasti puettuja. Nämä lapset nukkuvat yönsä, syövät reippaasti, ovat lahjakkaita niin motorisesti kuin verbaalisesti ja ennen kaikkea ovat niin uskomattoman tärkeitä ja rakkaita ja elämän keskipisteitä. Siis kaiken tuon muun puuhan lisäksi.

Tämä nuhjuinen puoleen päivään pyjamassa hiihtävä äitibloggari vain hieman ihmettelee, että kuka varasti minulta nämä päivän ylimääräiset tunnit? Ja millä gefilus-tipoilla niistä lapsista noin upean täydellisiä ja tylsän särmättömiä tehdään? Neuvolassa ei selvästikään ole ohjeistus ihan ajan tasalla!

[Hurmosmamma], joka mässyttää sohvalla suklaata ja miettii, jospa ne tiskitkin pitäisi tehdä