Täydellinen äitiysloma koostuu hitaista aamuista pyjamassa, aamiaisista yhdentoista aikoihin, aamulehden lukemisesta vasta pitkälti iltapäivällä. Kuinka ihanaa onkaan keittää kupponen teetä ja vetää villatakki tiiviisti pyjaman päälle ja vain olla.
Olisihan se tietysti ihan mukavaa ehtiä vaihtaa se ikuinen virttynyt pyjama normaaleihin (imetys)vaatteisiin ennen puolta päivää. Aamiaisnälkä on vaivannut jo aamun pikkutunneista, kun imetyksen vuoksi on kukuttu aika monta kertaa hereillä. Uutiset ovat jo vanhoja (tai parhaimmat palat ehditty jo spoilata kännykällä Facebookissa surffaten) ja se (imetys)teekupponenkin on ehtinyt jo moneen kertaan jäähtyä, ennen kuin sen olemassaolon joko keittämisen jälkeen muistaa tai siihen ehtii tarttua. Villatakin muistaa kyllä kääriä päälleen kerran rintatulehduksen jo kärsineenä.
Meillä on sentään vain yksi lapsi, kohta puolivuotias esikoispoikamme Tirppa. Näinä aamuhetkinä, kun on imetykset hoidettu, vaipat vaihdettu, puurot syötetty vaihtelevalla menestyksellä suuhun tai sen ohi ja Tirppa saatu nauttimaan aamu-unistaan, ehtisi varmaankin nauttimaan aamusta itsekin tai jatkamaan unia, jos ei tarvitsisi täyttää tiskikonetta ja ruokkia koiraa ja käydä suihkussa. Tai ruokkia tiskikonetta ja täyttää koiraa, kuten univelkaisen aamuina usein käy. Meillä ei ole sänkyä pedattu sitten ristiäisten, ajatuksena varmaankin se, että joskus ehtisi sinne päivän mittaan itsekin kellahtaa.
Kuinka sitä ikinä voi palata työelämään ja esittää skarppia sen jälkeen, kun on hiihtänyt yli vuoden pääsääntöisesti pyjamassa tai pyjamaa muistuttavissa verkkareissa? Tirpalle kyllä tulee vaihdettua pyjama pois jo heti aamusta, mutta itse olen kuin vaeltava aave pitkälle iltapäivään. Äitiysloma - mikä ihana tekosyy.
[Hurmosmamma]
2 comments:
Heh aivan kuin omasta elämästäni, meidän poika on myös puolivuotias. Aamuisin kuluu tunnista kahteen hänen pukemisessa ja ruokkimisessa. Kun hän sen jälkeen innostuu leikkimään ja sitten ottaa aamu-unet, ehdin itse sillä välin pikasiivoomaan keittiön ja alan suunnittelemaan ruuan tekoa, mikä kylläkin keskeytyy monesti ja saattaa venähtää tunneilla. Jossain puolenpäivän aikaan huomaan, ettei aamukahviakaan ole vielä juotu ja iltapäivän puolella tajuan etten ole pessyt edes hampaitani ja hiuksetkin ovat harjaamatta. Näytän 10 vuotta ikäistäni vanhemmalta. Kumma juttu, kun vauva ja kodinhoitokin menevät nykyään oman itseni edelle.
Ihanaa kuulla, että meitä on muitakin, joilla äitiysloman päivät eivät ala vastaleivotulla pullalla ja höyryävällä latella Hesaria antaumuksella lukien! Kieltämättä lounas on kyllä toinen ilmiö, joka on muuttanut muotoaan tässä äitiysloman auvoisina päivinä. Ensinnäkin se on to do -listalla aika pohjalla akuutimpien kriisien tieltä ja toiseksi, kun joskus sen lounaan tai lounasta etäisesti muistuttavan ruoan saa eteensä, se survotaan ennätysvauhdilla kurkusta alas seuraavaa kriisiä peläten. Mutta ei ole kyllä ruoka varmaan koskaan maistunut yhtä hyvältä, kun sen joskus (hyvin harvoin) saa rauhassa syödä. Terkuin, Hurmosmamma (ja iloiset silmäpussit)
Post a Comment