Ulos!

Tiedättehän ne ihanat, leppoisat aamut, kun yhdessä valmistaudutaan päivän puuhiin. Syödään aamupalaa rauhassa ja sitten lähdetään ulkoilemaan. Vaatteet päälle ja hups, ollaan raittiissa ilmassa iloisina!

Ai tiedätte? Oikeasti? Olen kateellinen.

Tervetuloa käymään meidän helpossa aamussa, hankaliin en viitsi edes ryhtyä:

9:45 aamupala on vihdoin syöty ja ollaan lähdössä ulkoilemaan. Tänään uhma loistaa poissaolollaan, joten tämähän käy näppärästi.

Esikoinen, Jäärä, kilkuttaa puurolusikalla keittiön tolppaa ja laulaa. Vauva, Velmu, tuijottaa ja heiluu sitterissään.

Äidillä on silmät ristissä, keskimmäisellä kintut.
"Kaunosielu, käy pissalla!"
"Ei tuu pissahätä. Miltä tämä näyttää?"

 Kaunosielu esittää peilin edessä yhdellä jalalla seisovaa patsasta.

"Hei kun nyt menet pissalle ennen uloslähtöä. Se näyttää urheilijapatsaalta."

"Jäärä, lakkaa kilkuttamasta sitä tolppaa ja tule laittamaan vaatteet päälle."

"Miltä tämä näyttää?", kysyy Kaunosielu ja tekee uuden patsaan.

Menen pukemaan sitteristä puoliksi ulos tipahtaneen vauvan ja komennan kaksi isompaa vessaan. Jäärä käy lorottamassa miehisen äänekkäästi pönttöön.

"Äiti, mistä sinä tiedät, että dinosaurukset on kuolleet sukupuuttoon?", kysyy Jäärä.

"Koulussa opetettiin. Tässä on nää sun housut, tule laittamaan jalkaan."

"Mutta mistä ne siellä koulussa tietää?"

"ÄITI MILTÄ TÄMÄ NÄYTTÄÄ?", huutaa peilin edessä jalat ristissä tanssiva Kaunosielu.

"No se näyttää pissivältä patsaalta, mene NYT sinne potalle! Ja opettajat on oppineet sen kirjoista, tutkijat on tutkineet ja kirjoittaneet."

Velmu on puettu ja laitettu vaununkoppaan.

Kaunosielu käy laittamassa vauvalle soittorasian soimaan, käy vihdoin pissalla ja jää roikkumaan käsipyyhkeeseen.

Jäärä tanssii alasti peilin edessä ja läpsii pyllyään kädellä.

Velmu syö hihaansa hikisenä villahaalarissaan.

"Ehkä se lääkäri tietää - odota!" ähkii Jäärä, kun kiskon sille kalsarit jalkaan.

"Paljon onneaa vaan, isi", laulaa Kaunosielu, kritisoi äidin valitsemia vaatteita ja kiipeää yläkertaan hakemaan mieluisia.

Äiti on pudonnut keskustelusta jo kärryiltä, käy laittamassa Velmulle tutin suuhun ja levittää lasten ulkovaatteet lattialle, jotta ne on helppo pukea.

Kaunosielu tulee yläkerrasta hihaton t-paita ja shortsit päällään.

"Hei Kaunosielu kuule, siellä on pakkasta! Ei noissa vaatteissa voi lähteä ulos."

"Minä kyllä tarkenen! En tahdo pikkähihaista"

Hetken keskustelun jälkeen saamme sovittua, että laitamme ritarihupparin ja sankarihousut t-paidan ja shortsien päälle. Kiitän itseäni, että tajusin nimetä tavalliset harmaat ja siniset vaatteet noin nerokkaasti.

Vaihdan itseltäni yöpaidan päivävaatteisiin. Jäärä ja Kaunosielu sylipainivat. Kaunosielu on laittanut myös Jäärän housut jalkaan.

"HEI NYT! Sulta housut pois, sulle housut jalkaan!" komennan ja vaihdan housut oikealle omistajalleen.

"Mutta äiti, ei leppäkerttuja tarvitse pelätä. Niillä on vain naamarit. Mitä sinä äitileppäkerttu söisit?", tiedustelee Kaunosielu

"Äiti, mitä leppäkertut syö?" kysyy Jäärä

"Kirvoja, sellaisia pieniä vihreitä ötököitä"

"YÄK, en tykkää! Mitä merirosvot syö"

"Äiti-merirosvo, voisitko auttaa nappien kanssa?"

Hurraa! Sisävaatteet päällä, ulkovaatteet vielä. Noin viidenkymmenen kysymyksen ja kymmenen hanskanvaihdon jälkeen lapset on vihdoin valmiit!

Laitan lapset tuulikaappiin odottamaan ja laitan itseni valmiiksi. Ensin kevyt meikki, suoristan hiukset suoristusraudalla, etsin kauniit ja puhtaat vaatteet vaatekaapista... no joo, en. Kiskon miehen toppahousut jalkaan, kun ne sattuvat olemaan omiani lähempänä. Tuulikaapissa huudetaan apua, mutta äänensävystä päättelen, että kyse ei ole oikeasta hädästä. Toivottavasti naapurit päättelevät samoin. Pipo päähän, takki päälle, tarkistan että kotiavaimet ja puhelin on mukana. Annan lapsille luvan mennä tuulikaapista ulos, mutta unohdan että se on tänään hissi, jonka ovikelloa minun olisi pitänyt soittaa. Palaan soittamaan ovikelloa, odotan lupaa astua hissiin ja laitan lapset ajamaan hissillä ulkokerrokseen. Sen jälkeen lykkään vaunut ja itseni ulos, tarkistan etteivät isommat huomaa minun skipanneen hissivaihetta. Vihdoin, täällä ollaan!

Ainakin melkein.
"Äiti, miksi sinä et ottanut Velmua mukaan?", kysyy Jäärä ja kurkistelee tyhjiin vaunuihin, joiden koppa odottaa työhuoneessa.

[Futismutsi]