Vauvavapaalla

Tiedättekö sen päihdyttävän tunteen, kun on vauvavapaa ilta? Kotiin kävellessä askeleet hidastuvat puiston kohdalla. Kevätilta tuoksuu, mustarastaat laulavat, on hetki aikaa vain kuunnella, kukaan ei hermostu jos pysähdyt. Hetkellinen vapaus tekee niin hyvää, vaikka kohta ajatukset taas rientävät kotosalle. Joko siellä nukutaan? Onkohan niillä ollut minua ikävä?

Muistan ikuisesti sen tunteen, kun kävin ensimmäistä kertaa yksin kaupassa naperon syntymän jälkeen. Vapaus tuntui päihdyttävältä, teki mieli juosta kauas. Lähiravintolan terassikin huuteli kutsuvasti. Vaan ei auttanut, kotona maailman rakkain nyytti odotti uskollista orjaansa jälleen nälkäisenä. Miten sillä voikin olla noin nälkä vartin välein?

Ja äkkiä, ihan liian äkkiä tulee se aika, kun ne eivät enää kaipaakaan sinua koko ajan. Sen muistuessa mieleen tekisi melkein mieli skipata jumppa, jättää sosiaaliset suhteet, kieltäytyä kaverin synttärikutsusta.

Raahaan silti luuni salille. Heti kun napero nukahtaa.

[Lattemude]