Loikkaus

Tälläkin täydellisellä äitiyslomalla on päätetty hieman vaihtaa maisemaa, ja loikata Bloggerista Lilyyn. Kirjoittajien määrä on kutistunut neljästä kahteen, mutta toivotaan, että kun väki vähenee niin pidot paranee.

Pysykää siis rakkaat lukijat matkassamme mukana, blogimme löytyy tästä eteenpäin täältä!

Olette ihania!

[Hurmosmamma & Lattemude]

Päivän kuva

Täydellisellä äitiyslomalla on tärkeä neuloa vauvalle peittoa ja tehdä muitakin käsitöitä...

#löytyisohvanselkänojalta #vauvallepeittotalvipakkasille #onneksiolileutotalvi

[Hurmosmamma]

Ainoa pysyvä asia on muutos

Otsikon viisaat sanat ovat varastettu häikäilemättömästi ystävältäni. Se tuntuu pätevän pienen lapsen kanssa aika pitkälti täysin.

Mutta kun huomasin tänne blogiin jonkun eksyneen hakusanoilla elämän muuttumattomuus hyvä vai huono asia, niin väistämättä aloin miettimään ensinnäkin omaa kantaani tuohon kysymykseen ja toisaalta sitä, minkä mielikuvan tämä blogi asiasta antaa.

Joten selvennettäköön tässä, että elämän muuttumattomuus olisi omasta mielestäni huono asia. Paikallaan pysyminen, tai minun silmissäni junnaaminen, tuntuu konseptina kovin näivettävältä. Muutos tarkoittaa sitä, että aina on tekemistä ja puuhaa, välillä kyllä ihan liiaksikin, mutta parempi niin kuin pyöritellä peukaloitaan kesät talvet.

Kun mietin vielä ihan konkreettisesti, kuinka elämä tässä on muuttunut, lista olisi ihan loputon. Kaikki se vastuunkanto, kärsivällisyyden lisääntyminen tai epätoivoinen yritys lisätä sitä, äidinrakkaus ja sen kanssa käsi kädessä kulkeva ikuinen huoli sekä onni ja kiitollisuus siitä, että on voinut saada lapsen. Ja nämä tulivat nyt vain päälimmäisenä mieleen ilman syvempää mielen tai navan kaivelua.

Ja onhan näitä muitakin tuikitärkeitä juttuja, kuten se, että juoksulenkki tuntui yllättävän miellyttävältä näin melkein kahden vuoden tauon jälkeen, kun yksin puhiseminen tuntui lähes luksukselta. Tai kuinka mukava onkaan rauhassa nautittu ateria. Arkisiin asioihin on syntynyt aivan uudenlainen arvostus.

Pitääkin nauttia omasta karkkipussista vielä kun voi.

[Hurmosmamma]

Monta tapaa pilata lapsi

Tässä tuli juoksulenkillä (kyllä, kävin tosiaan sellaisella!!) mietiskeltyä, kuinka monella tavalla sitä voikaan pilata lapsensa.

1) Kieltäminen. Joko lapsestasi tulee täysi liripäämukula, kun suosit vapaata kasvatusta etkä ollenkaan kiellä tarpeeksi. Tai jos valitset taistelusi ja kiellät vain kun oikeasti tarvitsee, olet epäjohdonmukainen ja lapsesi kelluu ikuisesti urpouden ulapalla. Tai sitten kiellät liikaa ja olet lapsesi luovuuden ja nuoruuden innokkuuden kahlitseva natsimutsi. Tässä ei vain voi voittaa.

2) Ruokavalio. Ai jestas. Ensinnäkin on se imetys. Jos imetät, niin et voi sitä ikinä lopettaa, koska ikinä ei ole optimaalinen hetki lapsesi hyvinvoinnin kannalta. Jos taas et koskaan imetä, lapsesi on tuhoontuomittu, vaikka onkin ihan yhtä terve ja ihana kuin äidinmaitolapset. Tai sitten kun mukaan tulevat soseet, niin älä nyt vaan anna liikaa hedelmää ettei lapsesi totu vain makeaan ja varo antamasta liikaa proteiinia, koska sitä saa jo maidostakin paitsi että kukaan ei kyllä oikein pysty luotettavasti laskemaan kuinka paljon, ja hei älä nyt varsinkaan anna lapsen pupeltaa sitä leipäpalaa kun siinä on jokin häivähdys suolaa. Mutta muista kuitenkin, että yksivuotiaana koko perhe syö sitten samaa ruokaa.

3) Sisäsiisteys. Kyllä se pottailu on aloitettava jo syntymästä, istutat nyt lapsesi vaan siihen lavuaariin niin kyllä se pian kuivaksi oppii.

4) Televisio ja muut härpättimet. Siis ehdottomasti televisiota ei saa ensimmäisenä elinvuotena katsoa ollenkaan, koska tämä pilaa lapsen aivan sielunpohjia myöten. Tämä tuntuu tosin pätevän ainoastaan esikoisiin. Seuraavat lapset on hyvä istuttaa sitterissä telkkarin eteen.

5) Aktivointi. Muista aktivoida lasta tarpeeksi mutta älä aktivoi liikaa. Jos aktivoit liian vähän, voi lapsesi turhautuminen purkautua vaikkapa ylivilkkautena. Jos aktivoit liikaa, voi lapsesi päässä surrata, mikä voi purkautua vaikkapa ylivilkkautena. Älä kuitenkaan yritä optimoida aktivoinnin määrää liikaa, koska se ei olisi luontevaa.

[Hurmosmamma], joka on tainnut hyvin luontevasti jo pilata lapsensa.

Päivän sanat

"Onks täällä räjähtäny lapsipommi?"

Sanoi rakas aviomieheni tullessaan kotiin. Kieltämättä siivous on jäänyt taka-alalle kun kesä otti Etelä-Euroopasta äkkilähdön Suomeen. Onneksi maitojuna taitaa lähteä huomenna.

[Hurmosmamma]

No niin

Helteisen sunnuntain kunniaksi tämä ei liity yhtään mihinkään, mutta:

Ihana Facebook.

[Hurmosmamma]

Päivän sanat

"Asteikolla 1-10, kuinka hyvin sä mielestäsi nyt vedät?

Tuli kysyttyä rakkaalta aviomieheltäni, kun se vain tyri tyrimistään. Esimerkiksi unohti laittaa saunan päälle, mikä on kyllä aika suuren luokan virhe.

[Hurmosmamma], joka saunan sijaan korkkasi kuohuvaa. Syyttäkää miestä.

Huh hellettä

Voi pyhä ilmastonmuutos! Tai siis kesäksi sitä kai kutsutaan.

Edessä on taas se aivan mahdoton tehtävä, eli lapsen pukeminen säähän sopivasti. Jos talvella oli vaikeaa pukea tarpeeksi mutta ei kuitenkaan liikaa, niin nyt näillä lämpötiloilla on haastavuusaste taas hieman korkeampi. Nimittäin on tässä muutaman päivän aikana tullut otettua sukat pois kun on niin kuuma ja laitettua ne takaisin kun aurinko paistaa ja taas otettua pois kun on sittenkin kuuma ja tämä sama prosessi on toistettu melkeinpä kaikilla vaatekappaleilla vuoronperään. Hikihän sitä väistämättä tulee tuollaisesta vaatteiden ronklaamisesta.

Onneksi sentään tuli ymmärrettyä yksi asia lapsen kasvaessa ja bodyt heitettyä jo hyvissä ajoin jorpakkoon. Napa saattaa näkyä naapuriin, mutta ainakin ilmastointi pelaa.

[Hurmosmamma], joka muuten rrrrrrrakastaa tätä hellettä.

Tyttöjen juttuja

Oi nyky-yhteiskuntaa. Verhot eivät ole enää vain verhoja, vaan niitä on erikseen joka vuodenajalle, sekä jouluun, pääsiäiseen, vappuun ja juhannukseen. Samoin keittiöpyyhkeitä (miten ikinä olenkaan selvinnyt elämästä ilman pääsiäiskeittiöpyyhkeitä?). Lastenvaatteetkaan eivät ole vain lasten vaatteita, vaan tyttöjen ja poikien vaatteita. Ihan sama, vaikka alle 80-senttisten rekissä lukeekin pelkästään "newborn" tai "baby".

Ostin naperolle kesähattuja, sinisen ja valkoisen. Niissä ei ole pitsiä, röyhelöitä tai kuvioita. Sinisessä naperoa puhutellaan lähinnä biologisen sukupuolensa mukaisesti, valkoinen aiheuttaa jatkuvasti tästä poikkeavia tilanteita. Ranskassa käydessämme naperolle lepertelijät vaihtelivat kohteliaasti pronominia maskuliinin ja feminiinin välillä, kunnes vahvistimme oikean.

Ja jälleen kadunkulman kangaskaupassa. Ostan mekkokangasta itselleni. Kangas leikataan, juttelemme mukavia myyjän kanssa. Sitten myyjä kohdistaa huomionsa rattaissa istuvaan naperoon:

"Ja tarvitseeko pikkuneiti kesämekkoa? Olisi ihanaa pitsibrodyyria, tai..."

Pokerinaama pitää.

"Kiitti, mut mä luulen, että [Markus] (nimi muutettu) pärjää vielä tän kesän ilman mekkoa."

Tai sitten se johtuu hatun sijaan naperon tavasta räväyttää silmänsä lautasen kokoisiksi ja katsella vierasta viehkeästi.

#päivän_asu #eisittenkäänunisex

[Lattemude]

Päivän kuva

Täydellisellä äitiyslomalla on hyvä myös perua puheensa...

#äläsittenkäänkokeileitse #tulevaroskisdyykkari #hyvinsävedät

[Hurmosmamma]

Kokeile itse!

Tarvitsetko joskus lapsesi kanssa hetkeksi vapaat kädet? Onko sinulla toiveissa lapsiparkki?

Meillä on sinulle ratkaisu! Parkkeeraa vauvan kävelytuoli paksulle karvamatolle niin, että vauva ei pääse sen kanssa liikkumaan (ja saa huonoa kävelyasentoa) ja laita lapsesi siihen hetkeksi leikkimään välkkyvillä ja soivilla hilavitkuttimilla. Saat vapaat kädet ja loistavan taustadiskon samaan hintaan.

Niin, ja kyllä se lapsi pääsee sieltä näemmä poiskin kiipeämään, kun seuraavassa hetkessä löytyy matolta turvaltaan. Voi valjaat, missä lienette?

[Hurmosmamma]

Ansa

Eräs aamuyö, klo 2.32...

Pinnasängyssä, kovaa: "Bbbbbyyyyääääähhhh!"

Parisängyssä, kuiskaten: "Jos sitä kanniskelisi sylissä hissukseen, se varmaan nukahtaisi kohta taas."

Tuumasta toimeen. Kaikki sujui hyvin, napero uuvahti käsivarsille, kantaja hipsi jo kohti pinnasänkyä...

Typerä vinkulelu on pimeässä suurin piirtein parketin värinen.

Naurattaisi, jos ei itkettäisi.

[Lattemude]

Suunta ylöspäin

Tässäkin huushollissa on viimein päästy siihen mielenkiintoiseen ikään, kun on pakko pyrkiä pystyyn seisomaan - aina ja kaikkialla. Tänään löysin armaan lapseni aamuviideltä tököttämästä pystyssä pinnasängyn laitaa vasten.

Luulisi, että umpiväsyneenä ei ole kiva hojottaa kahdella jalalla. Tai ainakaan itseäni se ei suuremmin aamuviideltä houkutellut. Samoin nukkumaan mennessä tapahtuva ylös-alas-jumppa luulisi olevan varsin väsyttävää. Heti, kun julma äiti on selättänyt ja peitellyt unia varten, tulee henkinen hissikutsu taas ylimpään kerrokseen.

Mutta onhan siinä jotain äärimmäisen liikuttavaa, kun toinen niin ylpeänä housunpuntit tutisten tukea vasten seisoo. Äiti katso, mä osaan!

[Hurmosmamma]

Vaatteista

Tässä on tullut huomattua jännä ilmiö liittyen lasten vaatteisiin. Nimittäin niiden kuulemma pitäisi olla joko mahdollisimman halpoja tai sitten Me & I:ta

Se alkoi jo raskausaikana. Kaikki varoittivat, että älä vain osta liikaa vaatteita, äläkä varsinkaan pienimpiä kokoja, koska ne jäävät pieniksi. Älä myöskään osta turhia vaatteita kuten neuleita tai huppareita. Itseasiassa ei mitään pään yli vedettävää. Eikä varsinkaan uutena, ainoastaan kirpparilta. Ja kirpparillakin saa maksaa vain alle euron per body.

Paitsi jos on miikkaria. Sitten saa ostaa mitä vaan ja kuinka paljon vaan, koska ne ovat ihania.

Itse en lukeudu erityisiin miikkarifaneihin, mutta myönnän ostavani kyllä muita liiankin kalliita turhakevaatteita Tirpalle välillä ihan vain siksi, että ne ovat söpöjä tai sattuu huvittamaan. Toisaalta noudatan samaa periaatetta myös omissa vaatteissani. Isäni mielestä olen shoppailu-addikti, itse pidän enemmän sanasta retail therapy, sillä terapian tarpeessa tässä nyt vähintäänkin ollaan.

Joka tapauksessa ihmettelen tätä ajatusta siitä, että lapsen vaate ei saa maksaa, koska sitä käytetään vain muutama kuukausi. Eiköhän aika moni nainen kurkatessaan omaan vaatekaappiinsa huomaa, että sinnekin on tullut hankittua yhtä sun toista vain yhden kauden päivänvalon näkevää kuosia. Miksi ei siis lapselle?

Vai onko tämä nyt hyvä esimerkki siitä, kuinka omat virheet tulee korjata lapsen kohdalla. Jos on, niin #vituixmän.

[Hurmosmamma]

Isi hoitaa

Olemme nyt unikoulun jälkeen sopineet miehen kanssa, että viikonloppuiset yötutitukset jaetaan kutakuinkin tasan. Niinpä tökkäsin miehen hereille tuttivuoroon sunnuntain vastaisena yönä, kun kutsu kävi. Normaalisti näistä selvitään muutamassa minuutissa pukkaamalla tutti suuhun niin, että kaikki pääsevät jatkamaan unia.

Niin tälläkin kertaa, kunnes mies päättää kompuroida kynnykseen Tirpan huoneesta poistuessaan. Tai siis en tiedä mihin kikkeliinsä kompastui kun ei meillä ole edes kunnon kynnyksiä. Pidätin hengitystäni peiton alla, mutta huh, taidettiin selvitä tällä kertaa ilman suurempia itkuvahinkoja.

Mutta sittenpä tämä arjen sankari päättää marssia siitä suoraan vessaan, joka sijaitsee Tirpan huoneen vieressä. Meillä olisi toki toinenkin vessa eri kerroksessa. Lorina kuuluu makuuhuoneeseen asti kun pitää vetää kovaa ja korkealta ja putkisto solisee kun vessa vedetään.

Vielä tuntia myöhemminkin on täysi huutokonsertti päällä.

[Hurmosmamma]

Post scriptum

Tirpan isoisoäiti poistui keskuudestamme kunnioitettavassa yli 90 vuoden iässä tällä viikolla. Tämä kirjoitus on omistettu famulle, juuri niin kuin hänet muistan.

Famu haki minut aikoinaan esikoulusta ja koulun alemmilla luokilla myös koulusta. Vietin siis lapsuudessani monen monta iltapäivää famun luona. Usein paras ystäväni tuli myös iltapäiväksi famulle ja söimme lettuja. Tapana oli aina sanoa, että tällä kertaa oli parhaat letut tähän mennessä. Se oikeasti tuntui siltä joka kerta.

Famun luona myös leikimme aina serkkujen kanssa. Meillä oli pitkä lista leikkejä ja pelejä, joita kävimme läpi. Lisäksi famulla oli aivan mieletön varasto aku ankkoja ja tammen kultaisia kirjoja. Mauri Kunnaksen urheilukirja oli myös huippu. Ja magneettikuulat. Famun kanssa opin myös lukemaan pelaamalla hirsipuuta ja siitä olin kovin, kovin ylpeä.

Famu teki maailman parasta palapaistia. Pyysin famulta ohjeen siihen jo varmaankin vuosikymmen sitten. En ole uskaltanut kokeilla sen tekemistä, koska siitä ei vain voi tulla yhtä hyvää kuin famun tekemänä. Ei vain voi. Serkkuni laittoivat sen sekaan aina suolakurkkua, mikä oli minun pienessä mielessäni käsittämätöntä.

Famun luona sai vielä viime sunnuntaihin asti aina äitienpäivisin pommaccia. Todella nätistä kristallilasista vielä. Juuri famun tyylistä, kuten huulipunan laitto pensselillä. Ja viherkasvit, jotka eivät koskaan kuihtuneet. Ja upeat hiukset, aivan viimeisiin elinhetkiinsä asti.

Tirpan kanssa saimme onneksi viettää aikaa viime äitienpäivänä famuni luona. Saimme valokuvia, joissa famun ilme oli aidon onnellinen, en muista milloin näin onnellisia valokuvia olisi famusta otettu. Famu pääsi näkemään myös toisen lapsenlapsenlapsensa, ensimmäistä kertaa. Famu oli terve ja voi hyvin. Sinä päivänä tuntui, että famulla oli elämää vielä monta vuotta jäljellä.

Lähtiessämme famulta Tirppa antoi famulle yläfemmat, josta famu oli todella innoissaan. Näin jälkikäteen tulee väkisinkin ajateltua, että se oli läpsystä vaihto tähän elämään. Toivottavasti Tirppakin saa elää elämänsä yhtä terveenä ja onnellisena kotonaan, ihan viimeisiin päiviinsä saakka. Ja toivottavasti minä en ole niitä viimeisiä päiviä enää näkemässä.

[Hurmosmamma]

Markkinoinnin helmiä

Jaahas.

Se, että avaa pankkitilin on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Kumma juttu, en olisi ikinä arvannut.

[Hurmosmamma]

Tää on niin tätä

Huomasinpa tuossa päivänä muutamana paidassani ruskean tahran ja päätin haistaa sitä todetakseni tahran olevan suklaata. Noniin.

Tämä tilanne herätti jopa minutkin syvimmästä hurmoksestani, että milläköhän planeetalla paidan tahran haistelu on normaalia? Oli se sitten kakkaa tai suklaata, se on tahra, ja joka tapauksessa paita menee pyykkikoriin. En minä muitakaan likaisia vaatteita haistele, enhän?

Olisikohan nyt aika taas hetkeksi yrittää skarpata.

[Hurmosmamma]

Touhotuksesta

Meille tuntuu kotiutuneen nyt pysyvästi oikea touhottaja. Touhoserkku, touhusanteri, touhuantero ja touhujantteri. Rakkaalla elohiirellä on monta nimeä.

Muistan kun vuosi sitten katselin maha pystyssä ystäväni 10-kuista ja mietin, että huh, hommaa riittää perässä pysymisessä. Ajattelin, että kuinkakohan tuosta selviää, että hiki tulee jo katselemisesta (raskaushormoonit viimeistään pitivät siitä huolen). Päälimmäisenä oli ehkä pakokauhu.

Ja tässä sitä ollaan. Kokoajan silmä tarkkana, korvat höröllä ja kädet ojossa joko siirtämässä lasta pois johtotehtävistä tai valmiina koppaamaan, kun sohvapöytää vasten hojottavan pienen kännikanan mahalasku harvoin on kovinkaan hallittu.

 Mutta tiedättekö, ei tämä nyt ole niin paha. Siis kyllähän sitä on päivän päätteeksi väsynyt ja tuntee tehneensä täyden työpäivän, mutta helpompaa on tuollaista touhuapinaa kuitenkin vahtia, kuin ihmetellä, miksi tämä vastasyntynyt nyt itkee. Itseasiassa päälimmäisenä on niin suunnaton kiitollisuus ja riemu siitä, että osaan kommunikoida jo jotenkin lapseni kanssa, että tälläinen duracell-työpäivä on jopa melkein toivottu. No, melkein.

Ja kun tuo pieni touhutoope vielä suostuisi ymmärtämään mikä on ei. Tai siis tottelemaan, ymmärryksestä virneen perusteella tuskin on kyse.

[Hurmosmamma]

Markkinoinnin helmiä

Facebook, facebook...

Kyllä. Lempivaate on ihana venytettynä raskausmahan päälle niin, että saumat ritisevät ja että voidaan varmistua siitä, että vaate ei todellakaan ole lempivaate enää jatkossa (muotonsa menettämisen lisäksi raskaana pidetyistä vaatteista tuntuu menevän myös maku, kun pallomahan kanssa tiet erkanevat).

Lempivaate on myös ihana raskauden jälkeisen pömpön tai röllykän kanssa. Mikäs sen kauniimpaa kuin paidan helman alta lerpattava vyölaukku.

Lempivaate on todellakin ihana, aina.

[Hurmosmamma]

Päivän kuva-arvoitus

Onko kyseessä:

A) kuivatetut apinan aivot

B) vaalea meteoriitti lähikuvassa

C) jääkaapista löytynyt herkkusieni

D) vatsanahka raskauden jälkeen

[Hurmosmamma]

Kahvimamma

Luin jonkun tilityskolumnin siitä, kuinka kahvikupin kuvaaminen blogeissa ja Facebookin arkihaasteessa on tällä hetkellä ärsyttävin asia sosiaalisessa mediassa. Olen jossain määrin samaa mieltä. Siksi aloin kerätä ärsyttäviä kahvikuppikuvia päivieni varrelta.

Tässä tämän viikon anti!

#väsymys #kofeiini #anti_lifestylebloggaus

Ja ei, en bloggaa niitä kaikkia.

[Lattemude]

Googletellen

Guugulguugulguugul, sanoi Tirppa.

Siitä tulikin mieleeni hieman tutkia, millä hakusanoilla lukijoita tänne blogiin on päätynyt.

Kummemmin ihmetyksiä ei herättänyt hakusanat äitiysloma blogi. Hakusanalla äitiyspakkaus 1998 kuvat oli myös tänne päädytty, mikä kyllä lämmittää sydäntä, sillä tämä postaus on yksi omista suosikeistani (jos et ole lukenut, niin klik!)

Mutta sitten päästään mielenkiintoisempiin. Hauilla äitiysloma tekemistä ja äitiysloma tylsää oli myös tänne ajauduttu. Voi että, olisipa tässäkin osoitteessa tekemisen puutetta! Tosin jos aivan rehellisiä ollaan, niin voisihan tätä koneella kökötettyä aikaakin käyttää mielekkäämmin. Siivotakin pitäisi. Ja tehdä soseita.

Sydäntä lämmittää, että tänne on tultu myös haulla voi rakas!! Olisi toisaalta ihan mielenkiintoista tietää, mitä tällä on haluttu hakea, epäilisin että tuskin tätä blogia.

Ja viimeisenä mutta ei todellakaan vähäpätöisimpänä on haku liinat pyllyn pyyhkimiseen. Toivottavasti tämä blogi toimi oraakkelina tuohonkin.

[Hurmosmamma]

PS. Unikoulussa nukuttiin seitsemäntenä yönä täysi yö! Voi onnea!

Päivän kuva

Täydellisellä äitiyslomalla on parasta toisten mammalomalaisten kanssa kahvittelu...

#tarjoilutkunnossa #brändiseonpullallakin #enitsemuutenliimannutsitätuohon

[Hurmosmamma]

Unikoulussa, 6. yö

No nyt on kuulkaas rinnat rottingilla (eli kuivana ja puisevina?) ja röyhistelen tässä kuin mikäkin kukko tunkiolla, nimittäin kuudes yö meni melkeinpä niin nappiin kuin voi. Pikaiset tutitukset 4:30 ja 5:30 ja syöttö vasta 6:30. Eikä siinä vielä kaikki, kuten tv-shopissa sanotaan! Tunnin myötämielisen pyöriskelyn jälkeen nukuttiin vielä lusikka-asennossa reilun tunnin.

Kuulkaas naiset (ja te varmaankin aika harvalukuiset miehet, eiköhän tätä blogia lue jopa enemmän eläimet kuin miehet), nyt on aika mieletön fiilis! Unta tuli (lähes) tauotta kuusi tuntia putkeen, ja nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan sillä, että elämä on parasta huumetta.

On nimittäin olo aika pöllyssä.

[Hurmosmamma]

Päivän kuva

Täydellisellä äitiyslomalla juodaan lähinnä kahvia meren rannalla. Kokeilin. Ai että on hehkeetä!

Hetki suhteellista hiljaisuutta omien ajatusten keskellä ei tosin tehnyt lainkaan pahaa, myönnän.

#lattemudeindeed #sääkinsuosi #lapsinukkui #kaikkikaveriniovattöissä

#linnunkakkaapöydällä

[Lattemude]

Markkinoinnin helmiä

Facebook, tuo loistavien mainosten lähde:

...jotta voit laittaa lapsesi laatikkoon?

[Hurmosmamma]

Unikoulussa, 5. yö

Hei edistystä, mahtavaa! Kutsuhuuto tuli vasta neljältä, eikä silloinkaan minkään suunnattoman raivon siivittämänä. Tosin reilu tunti aikaisemmin oli joku nimeltä mainitsematon vainohullu äiti pinkaissut Tirpan huoneeseen, koska sieltä kuului joku ääni. Joku ääni, my ass. Ja ehkäpä se ääni kuului juuri sieltä.

Pieni flunssanpoikanen kuitenkin häiritsi uudelleen nukahtamista, ja 45 minuutin jälkeen kyllästyin roikkumaan kaksin kerroin pinniksen yli ja otin pojan viereen nukkumaan. Tai siis nukkuminen oli tavoite, mutta sängyssä olikin paljon hauskempaa pyrkiä mahalleen ja siihen kun pääsi, lähteä liikekannalle. Tämä tietysti erinäisen metelin siivittämänä.

Mies tottakai heräili tähän tirppailuun ja kysyi kahteen kertaan olenko antanut pojalle maitoa. Siinä vaiheessa tällä mammalla kilahti, koska juuri silloin ei ollut tarvetta ulkopuoliselle konsultille, projektikoordinaattorille tai työnjohdolle. Yöllä on muuten lyhyt pinna entistä lyhyempi.

Maitoiluksihan se puoli kuudelta meni, mutta sen jälkeen nukuttiinkin oikein makeasti kolmisen tuntia. Muut paitsi mies, joka sai kuulemma Tirpan potkuja jatkuvalla syötöllä selkäänsä. Mitäs meni ohjeistamaan maidosta.

Yö 5:

Positiivista: Vasta neljältä herätys, sehän on potentiaaliset kuusi tuntia minulle unta, näin teoriassa.
Negatiivista: Kukaan ei kertonut, että Herra Unikouluttaja yleni flunssansa myötä esimiesasemaan.

[Hurmosmamma]

Unikoulussa, 4. yö

Miehelle nousi kuume, joten unikoulun opettajan omppu siirtyi minulle. Mikäs tässä valmiiksi univelkaisessa maailmassa.

Koska ilmankostutin oli nyt poissa kuvioista ja Tirpalla oli vielä pientä köhää ja pärskintää ilmassa, pyysin miestä korottamaan sängynpäätyä. Oli sitten epäinsinöörimäiseen tapaansa korottanut sitä ehkäpä hieman liikaa ja muutenkin mielenkiintoisella viristyksellä, että jopa minun aivoissani soivat pienet hälytyskellot ennakkoon. Kokeiltiin silti.

Yöllä taas kun kutsu kävi, Tirppa oli valahtanut puoleenväliin pinnistä ja makasi siellä poikittain. Tutituksella silti selvittiin, kunnes puolen tunnin kuluttua kävi todellinen kutsuhuuto. Ihana yllätys oli huomata, että kuumeinen ja nuhainen mies ei ollut illalla nukuttaessaan haistanut tai muutoin rekisteröinyt kakkoja, joten Tirppa oli ensinnäkin nukkunut niissä useamman tunnin (ei ihme, että mies ihmetteli nukutuksen kestoa) ja bonussektorina pääsin vaihtamaan vaippaa keskellä yötä (tätä siis ei ole tehty varmaankaan kahdeksaan kuukauteen).

Tunnin verran roikottelin itseäni taas pinnasängyn laidan yli niin, että alaselkä alkoi olla aivan krampissa, mutta niin sitä taas saatiin nukutus onnistumaan. Mitä nyt miehen tekemä sängynpäädyn korotus tuli heitettyä kaaressa hiiteen.

Ja se on jännä ilmiö, että mitä enemmän univelkaa, sitä vaikeampi sitä unta on saada. Vähän kuin pankkilaina.

Yö 4:

Positiivista: Ei mennyt puoltatoista tuntia.
Negatiivista: Mies.

[Hurmosmamma]

Hyvää äitienpäivää!

Kuinka se kämmen onkaan jo noin iso?

[Hurmosmamma]

Markkinoinnin helmiä

Facebook, muusani:

Noniin. Olenko vain tylsä ja ahdasmielinen, kun minun äitienpäivääni ei kyllä kruunaisi Kotipizza? Valitettavasti meidänkin taloudessa ruoanlaitto on aika pitkälti niin sanotusti hameväen hommaa, mutta se, että tilattaisiin pizzat ei kyllä kuulosta kovin luksukselta vaan lähinnä "äiti ei nyt tänään jaksa" -tyyppiseltä ratkaisulta. 

Kaverini kerran sanoi seuranneensa pizzalähettiä autolla, kun arvasi pizzojen tulevan meille. Mitä se kertoo meistä? No että meillä juhlitaan kuin äitienpäivänä konsanaan lähes joka viikko!

[Hurmosmamma]

Unikoulussa, 3. yö

Vaikka edessä oli työpäivä (mikä se on?), mies urheasti otti unikoulutuksen hoitaakseen kolmantenakin yönä. Luuli raukka varmaan, että edessä on yhtä hyvä yö kuin edellinen. No ei tietenkään ollut.

Flunssa oli Tirpallakin edennyt siihen vaiheeseen, että enää ei ollut kipeäksitulon kooma päällä. Koska kuitenkin nuhaisuutta ei erityisesti ollut, ajattelimme pehmeällä tassuttelutekniikalla hoitaa jo hienosti alkaneen unikoulun loppuun. Kiukku tuli samoihin aikoihin taas kuin aikaisempina öinä. Mies yritti tassutella ja kanniskella ja hömpsytellä ja hyristellä ja ties mitä tunnin verran, kunnes tehtiin vahdinvaihto.

Puolisen tuntia siinä vielä meni, ja tämän puolituntisen vietin pääosin pinnasängyn laidan yli kaksinkerroin Tirpan ohimoita pussaillen. Tuntui muuten mielettömän kivalta vatsassa ja veri ei tainnut aivoissa kiertää sitäkään vähää. Mutta ensimmäinen erävoitto takana, Tirppa nukahti uudestaan kiukun jälkeen ilman maitoa.

Mitä nyt pientä takapakkia tuli ilmankostuttimesta, joka päätti hiljaa hieman pulputtaa ja Tirpan mielestä tämä oli kuin gongin soittamista korvan vieressä. Niin, ja kunpa se äitikin olisi vielä nukahtanut uudestaan.

Yö 3:

Positiivista: Jeah, toivoa on.
Negatiivista: 10 senttiä pituutta lisää, kiitos. Ja vaikka vähän pienempi röllykkä.

[Hurmosmamma]

Markkinoinnin helmiä

Tulipa vastaan ihan oikeassa elämässä [tm]:

Hyvä että ovat käyttäneet kunnon nautoja eivätkä mitään sekundasonneja. Muut jauhelihat ovat sitten varmaankin epäkelpoja.

[Hurmosmamma]

Unikoulussa, 2. yö

Ensimmäisen yön jälkeen odotukset eivät olleet kovin korkealla. Jospa sitä luovuttaisi vaikkapa hieman myöhemmin kuin edellisenä yönä. Uskoa oli siis yhtä paljon kuin olympialaisten kultamitaleihin.

Ihme kyllä, Tirppa nukkui yllättävän hyvin, jopa liian hyvin ollakseen totta. Tutituksella selvittiin normaaliin ruoka-aikaan ja vasta aamuviideltä kutsu kävi. Mieletöntä! Näinkö helpolla se unikoulu on käyty?

No eipä tietenkään. Syy hyviin yöuniin selvisi, nimittäin sekä Herra Unikouluttaja että Pikkuherra Oppilas tulivat kipeiksi. Ystävämme flunssa päätti tulla tuomaan lisähaastetta tähän uuteen harrastukseemme. Se siitä sitten, game over.

Kaiken lisäksi itse tuli valvottua ainakin puolet yöstä kuulostellen, että joko nyt kutsuttaisi paikalle. Äärimmäisen fiksu pelistrategia, kun on univelan vuoksi jo yhdeksän kuukauden ajan aivot valuneet pikkuhiljaa sukkaan.

Yö 2:

Positiivista: Hei tämähän toimii!
Negatiivista: Heti luuli kumihuuli.

[Hurmosmamma]

Päivän kuvat

Täydellisellä äitiyslomalla kuuluu kuvata arkeaan blogiin. Joten yleisön pyynnöstä:

Tänään olen askarrellut...

... Ja kärsinyt allergiasta....

... Talouspaperikin on loppu.

#näinhänblogeihinainakuvataan #kuvakertoovähemmänkuinviisisanaa

#taiehkäenvaanosaa

[Hurmosmamma], kaikella rakkaudella <3

Unikoulussa, 1. yö

Tuskinpa kenellekään tätä blogia kauemmin lukeneelle tulee yllätyksenä, että unikouluhan meidän niskaan kaatui niin että kolina kävi. Tirppa sinänsä ei ole huonoin mahdollinen nukkuja, mutta aika tasaisesti kahdesti yössä tuli tarjoilija huudettua paikalle. Kun yhdeksän kuukautta on yhdessä elelty, alkaa tarjoilijakin kaipaamaan pidempiä kuin kolmen tunnin unipätkiä. Unikoulun penkille siis.

Mies lupasi rohkeasti hoitaa unikoulun. Ensimmäisenä perjantai-iltana mies korkkasi oluen tai kaksi ja istui myöhään illalla pelaamassa tietokoneella. Ei tainnut ihan tietää, mitä tuleman piti. Ihan kuin ekaluokkalainen, joka reppu heiluen innoissaan menee kouluun. Tai possu, joka teurasautoon reippaasti jolkottaa.

Tirppa heräsi tuttuun tapaan huutelemaan juomaa tiskiin puolen yön kieppeillä. Kun sitä ei herunut, alkoi tietysti protesti palvelun laadun heikkenemisestä. Tunnin huutokonsertin jälkeen mies oli varma, että pojalla on nälkä. Toisen puolen tunnin jälkeen niin olin minäkin, joten luovutusvoitto Tirpalle.

Ja jälkiviisaana ei sillä kyllä varmaan kauhean kova nälkä ollut.

Yö 1:

Positiivista: Mies oli onnellisen tietämätön tulevasta.
Negatiivista: Luulin tietäväni, mitä tuleman piti, mutta ai jestas kun väsyttää.

[Hurmosmamma]

Turha tuudittautua

Aina välillä tuntuu siltä, että olisi tarve hölskytellä näitä maitoaivoja uuteen uskoon. Ei nimittäin välähdä, ei.

Tirppahan on ryöminyt jo sujuvasti vähän aikaa. Tämän lisäksi Tirppa on alkanut harvoissa ja valituissa paikoissa nousemaan seisomaan tukea vasten. Luulisi, että näistä tajuaisi muutoksen olevan monessa asiassa, kuten päikkärirituaaleissa, paikallaan.

Pinnasängyn pohjan tajusimme kyllä laskea, kun Tirppa ensimmäisen kerran sohvan selkänojaa vasten pystyyn hojotti. Mutta siitä(kin) huolimatta olen usein nukuttanut päikkäreille meidän parisänkyyn, kuten kaikki kuukaudet tähän asti. Vähän olen peitoilla tilkinnyt olevinaan sängyn keskelle. Siinähän se ryömivä ja pystyyn kömpivä vauva hyvin pysyy. Hohhoi.

Yhtenä aamuna sitten ihmettelin, kun Tirppa pitkästä aikaa nukkui todella pitkiä päiväunia. Kolmen ja puolen tunnin jälkeen piti kurkata, että kai siellä vielä hengitetään. Hyvin nukkui neulepeitto pään yli vedettynä. Kun päiväunia oli kestänyt jo reilut neljä tuntia, tuntui unien kesto olevan liian hyvää ollakseen totta. Ja sitähän se tietysti olikin, nimittäin kurkatessani makuuhuoneeseen, oli Tirppa, joka yleensä ilmoittaa heräämisestään jokelluksella tai vaihtoehtoisesti huudolla, nyt hereillä aivan hipihiljaa. Tutti oli etsitty sängystä suuhun ja Tirppa oli ryöminyt sängyn jalkopäähän. Onneksi oma sotkuisuuteni oli kerrankin pelastus, nimittäin sängyn jalkopäässä ollut hupparin vetoketju oli näemmä tarpeeksi mielenkiintoinen räpellettävä, että se pysäytti ryömimisen kohti vapaapudotusta.

Joten eipä enää päikkäreitä sitten sänkyyn. Läheltä piti, huh.

[Hurmosmamma], joka edelleen kaipaisi sitä manuaalia näistä vauvoista

Leikkikalujäppinen

Normaalit lelut ovat näemmä out. Miksi leikkiä leluilla, jotka ovat nimensä mukaisesti leluja?

Joten tässä tämän hetkinen sallittujen "lelujen" top 5:

5.) Isäni tohvelit. Jostain kummallisesta syystä nämä kauhtuneet tohvelit ovat äärimmäisen mielenkiintoiset. Monesta huonosta imeskeltävästä se vähemmän huono vaihtoehto, vaikka vanhempiani hieman kauhistuttikin aluksi se sukkamehujen maistelu.

4.) Koiran lelut ja luut. Tämä on kummallinen ilmiö, nimittäin karvainen ja värikäs koiran lelu on hurjasti mielenkiintoisempi kuin karvainen ja värikäs vauvan lelu. Ja luiden luulisi nyt olevan niin tylsiä kaikessa värittömyydessään, nämä kun eivät onneksi edes suuhun asti mene, mutta jostain syystä luita on kiva huitoa ilmassa.

3.) Ulko-ovi. Tuo leluista ihmeellisin. Ulko-ovelle on ihana ryömiä hirnuen ja lääppiä ovea, joka ei hievahdakaan. Pitäisiköhän lanseerata BR-leluille?

2.) Vanha ripsiväri ja uuden ripsivärin kotelo. Ehkä on kiva heilutella ilmassa tahtipuikkona sitä samaa mustaa tuubia, mitä äitikin silmiensä edessä heiluttelee. Ja hopeinen pahvikotelokin on todella mielenkiintoinen, tai siis oli, kunnes se piti tiputtaa sohvan taakse.

1.) Pastamitta. Puinen läpyskä, jossa on kolme eri kokoista reikää. Jälleen kerran vaikuttaa näin maallikon silmään varsin tylsältä lama-ajan lelulta. Tällä on näemmä kuitenkin kiva kolistella lasipöytää. Tai siis oli, kunnes menin kaivamaan sen avulla sohvan ja seinän välistä ripsivärin pahvikoteloa, ja lopuksi tiputin koko mitankin sohvan taakse. Sattuuhan näitä.

[Hurmosmamma]

Markkinoinnin helmiä

Lueskelinpa ipadillä erästä naistenlehteä...

Kuvittelenko vain, vai tuntuuko että tässä viitataan johonkin ihan muuhun kiinteään kuin ihoon? Tehoaisikohan röllykkäänkin, rasvaamalla sikspäkki?

[Hurmosmamma]

Oma tahto

Pohdiskelin tässä päivänä muutamana, että milloinkohan se oma tahto näille pikkumurusille oikein muotoutuu. Jotenkin pikkuhiljaa varmaankin syntymän ja uhmaiän välillä, salakavalasti niin, että sen huomaa vasta, kun taloon on asettunut uhmainen pieni pyörremyrsky.

Meillä ei onneksi vielä olla tässä vaiheessa, vaikka sitä kauhunsekaisin tuntein odotankin. Oma tahto kyllä ilmenee tiettyinä hetkinä, kuten esimerkiksi Tirpan suorittaessa johtotehtäviä eli pureskellessaan salaa sähköjohtoja. Kun nappaamme pienen sähköjäniksen pois tihutöistä, ryöpsähtää pintaan yleensä kitisevä protesti, koska minä haluan nyt pureskella johtoja. Näistä sentään selvitään tässä iässä aika helposti harhautustaktiikalla.

Toinen tilanne, jossa oman tahdon huomaa selvästi, on syöminen. Minua ei kiinnosta avata suutani. Ja ruokahalun puutteestahan ei ole kyse, koska kuvakirjaa lääppiessä kummasti se pillinreikä aukeaa. Mutta onhan se kätevä huomata, että pitämällä suuta visusti kiinni saa ruokailuhetkeen mukaan kirjan. Manipuloinnin alkeet, bestseller jo syntyessään.

Ja ehkä ensimmäinen oman tahdon ilmentymä oli pullon preferointi rintaruokintaan, kun maito tulee nopeammin. Kukapa sitä pipetillä jaksaisi janoonsa juoda. Kauhea raivo päälle, niin johan on viihdytyspataljoona valmis hyppimään pienen pillin(reiän) mukaan. Tamburiini vain puuttuu tahtia lyömästä.

Mutta jotenkin sitä kuitenkin tässä suklaata mussuttaessaan luottaa, että uhmaikään on vielä pitkä matka. Ja sitten lapsi sentään ymmärtää puhetta. Halutessaan, siis. Eli tuskin. Lisää suklaata.

[Hurmosmamma]

Päivän kuva

No jos nyt vielä teemaan liittyen...

#hyvääparsaa #vähänrepesin #eilisättävää

[Hurmosmamma]

Päivän sanat

"No se on sellainen sausage fest."

Sanoi rakas mieheni, kun tuosta Tirpan pippelinropeltamisesta keskustelimme.

[Hurmosmamma], joka ei muuten pidä makkaroista tai nakeista

Päivän kuva

1. Nukuta vauva.

2. Hiipiessäsi pois huoneesta, kompastu tähän:

#fail #byääh #aloitetaanpa_alusta

Elämän pituinen rakkaustarina

Se oli rakkautta ensi kosketuksella. Suu kääntyi vienoon hymyyn ja silmät suurenivat ihastuksesta. Tirppa nimittäin löysi pippelinsä.

Olihan tätä jo jonkin aikaa odotettukin, mutta kaikella rehellisyydellä kyllä se hieman omituiselta tuntuu, kun toinen on roplaamassa vehkeitään heti, kun vaippa otetaan pois. On se pippeli varmasti ihmeellinen, mutta jotain rajaa. Toisaalta kyllähän nuo vanhemmatkin sonnit muniaan kuopivat välillä hieman liian julkisestikin (housut päällä tosin, muuten taitaisi jonkin rikoksen tunnusmerkit jo täyttyä) ja kyllähän se tiedetään, mikä elin miesten toimintaa yleisesti ohjaa. Ja ei, se ei ole sydän.

Mutta silti olisihan se ihan mukavaa, jos vaikka äidin halaaminen saisi aikaan samanlaisen ihastuksen tunteen. Turha toivo. Oma pippeli tulee olemaan elämässä rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä vielä kauemmin kuin oma äiti. Ja se miehen paras ystävä ei muuten ole koira, vaikka niin väitetään.

Yksi hyvä puoli tässä ropeltamisessa tosin on. Vaipanvaihto hoitotasolla sujuu nykyään ilman sen suurempia spedeilyjä, kun Tirppa on kovin innoissaan uudesta lempipuuhastaan, joka vaatii täydellistä keskittymistä.

[Hurmosmamma]

Wappu ennen ja nyt

Voi niitä vappuaattoja, kun vedettiin haalarit niskaan ja riekuttiin kaupungilla jalat rakoille. Ihmeteltiin, kukakohan tällä kertaa päättää läträtä Mantan puhtaissa vesissä ja sormet (liian usein) kohmeessa kierrätettiin skumppapulloa toisensa perään. Juomalaulut kajahtelivat ilmoille pitkälle aamun pikkutunneille ja vappupäivän aamuna ihmeteltiin omaa reippautta, jos aamukymmeneksi jo Ullikselle selvisi.

Se oli ennen se. Nykyään haalarin pukee korkeintaan Tirppa, tosin ei oikeastaan sekään, koska tuollaisen touhusanterin päälle on aivan mahdotonta saada sellaista puettua. Riekkumisen jalon taidon Tirppa osaa kyllä hienosti ja vaikka Mantalle ei vielä ole rattaidenkaan kanssa asiaa, niin läträämistä suoritetaan kyllä pihan lätäköissä tai omissa pukluissa, missä vain opportunisti mahdollisuutensa löytää. Tuutulaulut kajahtelevat ilmoille tuloksetta mutta toivottavasti ei sentään pikkutunneille ja vappupäivän aamuna on noustava kuuden pintaan joka tapauksessa, sillä näiden pienten murusten kalenteri ei valitettavasti tunne pyhäpäiviä sen paremmin kuin viikonloppuja tai talviaikojakaan.

Mutta yksi asia on pysynyt vakiona ja se on vappupallo. Jo todella kauan aikaa sitten vappupallo oli se vapun kohokohta. Vaikka niitä piti yleensä ostaa kolme, kun ensimmäiset kaksi karkasivat heti kättelyssä taivaan tuuliin samalla väistämättömyydellä kuin jäätelöpallot kesäisin pyörähtelivät tuutista maahan. Opiskelijariennoissa puolestaan vappupallo joko kulki riennoissa mukana, tai odotti kiltisti kotona leijuen väsyneen rellestäjän paluuta. Nyt on puolestaan ostettu ensimmäinen vappupallo Tirpalle, ja sitä oli Tirpan mielestä tavattoman hauska nykiä ja läiskiä. Ja on muuten evoluutio tehnyt tehtävänsä, kun on vappupallojen naruissa nykyään painot.

Hyvää vappua, rakkaat lukijat!

[Hurmosmamma]