W niin kuin wau.
Se tunne, kun huomaat raskauskilojen karisevan imetyksen tai kokonaisvaltaisen äitiyspaniikin johdosta.
Tätä valitettavasti seuraa väistämättä suklaamäärän lisääntyminen kotona.
[Hurmosmamma]
Monday, March 31, 2014
Markkinoinnin helmiä
Taas oli mukava aloittaa uusi päivä täydellistä äitiyslomaa näissä tunnelmissa:
You said it. Otanpa kupposen teetä.
[Hurmosmamma]
You said it. Otanpa kupposen teetä.
[Hurmosmamma]
Sunday, March 30, 2014
Huumaavaa
Muistan, kun vauvautunut ystäväni aikoinaan kehui lapsensa juustovarpaita ja kuinka ihana niitä oli nuuskuttaa. Ajatus tuntui silloin varsin vieraalta, melkein jopa käsittämättömältä. Nyt löydän itseni nuuskuttamasta Tirpan jalkapohjia joka vaipanvaihdolla. Ja Tirpan mielestähän se on aivan järisyttävän kikatuttavaa.
On myös hauska huomata, kuinka nuo maissinaksulle tai puurolle tuoksuvat pienet etäisesti hikiset käpälät ovat jotain uskomattoman ihmeellistä ja kuinka kaikessa tahmeudessaan on aivan ihanaa, kun nämä kädet harovat kasvoja. Todellista tassuterapiaa.
Löydän itseni myös nuuskimasta Tirpan päälakea, vaikka se huumaavin vauvatuoksu onkin jo kadonnut, niin silti silkinhienojen hiusten sivellessä nenää ja huulia ei voi muuta kuin ihmetellä, miten minusta on syntynyt jotain tällaista.
Ja miten näistä huumaavan ihanista pienistä ihmisistä voikaan joskus tulla jurottavia, ovia paiskovia, viiksiä kasvattavia ja hieltä haisevia murrosikäisiä rontteja. Sitä ei pysty vielä ajattelemaankaan.
Äitini joskus sanoikin, että jos lapset syntyisivät murrosikäisinä, olisi ihmiskunta kuollut jo ajat sitten sukupuuttoon.
[Hurmosmamma]
On myös hauska huomata, kuinka nuo maissinaksulle tai puurolle tuoksuvat pienet etäisesti hikiset käpälät ovat jotain uskomattoman ihmeellistä ja kuinka kaikessa tahmeudessaan on aivan ihanaa, kun nämä kädet harovat kasvoja. Todellista tassuterapiaa.
Löydän itseni myös nuuskimasta Tirpan päälakea, vaikka se huumaavin vauvatuoksu onkin jo kadonnut, niin silti silkinhienojen hiusten sivellessä nenää ja huulia ei voi muuta kuin ihmetellä, miten minusta on syntynyt jotain tällaista.
Ja miten näistä huumaavan ihanista pienistä ihmisistä voikaan joskus tulla jurottavia, ovia paiskovia, viiksiä kasvattavia ja hieltä haisevia murrosikäisiä rontteja. Sitä ei pysty vielä ajattelemaankaan.
Äitini joskus sanoikin, että jos lapset syntyisivät murrosikäisinä, olisi ihmiskunta kuollut jo ajat sitten sukupuuttoon.
[Hurmosmamma]
Täydellisen äitiysloman aakkoset
V niin kuin viisastelu.
Ai että, kun se sieppaa. Jos erehdyt mainitsemaan varsinkin hieman varttuneemmalle naisihmiselle, että olet väsynyt, on vastaus aika varmasti luokkaa no sellaista se on se vauva-arki tai no ei tuo vielä mitään, kun on vasta yksi lapsi. Samaan kategoriaan tulevat kommentit kuten eikö niin, että et etukäteen tiennyt millaista vauva-arki on tai olisiko kannattanut nukkua varastoon kun vielä voi?
Hyväähän nuo tarkoittavat. Mutta kun oma väsynyt ensireaktio on pamauttaa paistinpannulla päin näköä, niin asiat voisi toki yrittää esittää hieman hienovaraisemmin. Yliväsynyt äiti voi olla yllättävän vaarallinen ympäristölleen.
Pahinta tässä viisastelussa on tietysti se, että itse on huomannut pikkuhiljaa muuttuvansa samanlaiseksi täti-ihmiseksi. Pitää vain yrittää muistaa niellä nämä ikiaikaiset viisaudet, eiköhän muut niitä jakele jo aivan tarpeeksi.
[Hurmosmamma]
Ai että, kun se sieppaa. Jos erehdyt mainitsemaan varsinkin hieman varttuneemmalle naisihmiselle, että olet väsynyt, on vastaus aika varmasti luokkaa no sellaista se on se vauva-arki tai no ei tuo vielä mitään, kun on vasta yksi lapsi. Samaan kategoriaan tulevat kommentit kuten eikö niin, että et etukäteen tiennyt millaista vauva-arki on tai olisiko kannattanut nukkua varastoon kun vielä voi?
Hyväähän nuo tarkoittavat. Mutta kun oma väsynyt ensireaktio on pamauttaa paistinpannulla päin näköä, niin asiat voisi toki yrittää esittää hieman hienovaraisemmin. Yliväsynyt äiti voi olla yllättävän vaarallinen ympäristölleen.
Pahinta tässä viisastelussa on tietysti se, että itse on huomannut pikkuhiljaa muuttuvansa samanlaiseksi täti-ihmiseksi. Pitää vain yrittää muistaa niellä nämä ikiaikaiset viisaudet, eiköhän muut niitä jakele jo aivan tarpeeksi.
[Hurmosmamma]
Saturday, March 29, 2014
Täydellisen äitiysloman aakkoset
U niin kuin univelka.
Tässä silmäpusseineni olen pohdiskellut, että pankkien kannattaisi ottaa oppia veloista jaloimmasta eli univelasta.
Tämä velka on taattu, sitä ei tarvitse anoa hattu kourassa. Velan saa automaattisesti n. 8 kuukauden viiveellä kahden punaisen viivan näkemisestä. Velkaa ei pysty maksamaan takaisin suurinpiirtein ensimmäiseen viiteen vuoteen. Tai kymmeneen tai viiteentoista, jos päättää nähdä punaisia viivoja useamman kerran matkan varrella. Jos joskus erehtyy heikkona hetkenä tekemään talletuksen univelkapankkiin, tämä tulee bumerangina takaisin entistä tummempien silmänalusten muodossa. Toisaalta tätä velkaa ei mitkään kriisit tai suhdanteet heilauta, samaan konkurssiin menevät muutkin kuormitukset ja murheet. Ja ennen kaikkea ei tarvitse enää miettiä, mistä juttelisi tuttavien kanssa, kun heidän takuuvarma ensimmäinen kysymys silmäpussit nähtyään on "no kuinkas teillä nukutaan?".
[Hurmosmamma]
Tässä silmäpusseineni olen pohdiskellut, että pankkien kannattaisi ottaa oppia veloista jaloimmasta eli univelasta.
Tämä velka on taattu, sitä ei tarvitse anoa hattu kourassa. Velan saa automaattisesti n. 8 kuukauden viiveellä kahden punaisen viivan näkemisestä. Velkaa ei pysty maksamaan takaisin suurinpiirtein ensimmäiseen viiteen vuoteen. Tai kymmeneen tai viiteentoista, jos päättää nähdä punaisia viivoja useamman kerran matkan varrella. Jos joskus erehtyy heikkona hetkenä tekemään talletuksen univelkapankkiin, tämä tulee bumerangina takaisin entistä tummempien silmänalusten muodossa. Toisaalta tätä velkaa ei mitkään kriisit tai suhdanteet heilauta, samaan konkurssiin menevät muutkin kuormitukset ja murheet. Ja ennen kaikkea ei tarvitse enää miettiä, mistä juttelisi tuttavien kanssa, kun heidän takuuvarma ensimmäinen kysymys silmäpussit nähtyään on "no kuinkas teillä nukutaan?".
[Hurmosmamma]
Päivän kuva
Onneksi vauva ei näe ruoan valmistusvaihetta.
#mitästänäänsyötäisiin
#omanelämänsämasterchef
#maistuisvarmaansullekin
[Lattemude]
Päivän sanat
"Mmmbop."
Kiitos korvamadosta Tirppa.
[Hurmosmamma], joka on positiivisesti yllättynyt Tirpan ysärihenkisestä musiikkimausta - olisihan se voinut olla Justin Bieberiäkin.
Friday, March 28, 2014
Täydellisen äitiysloman aakkoset
T niin kuin tunari.
Onkohan sitä ihminen tuntenut itseään koskaan yhtä tunariksi ja tumpeloksi kuin äidiksi tullessaan? Ensinnäkin on sitä säälittävää räpeltämistä pukemisen kanssa, kun tuntuu, että eihän tämän vauvan käsi mitenkään voi taipua bodyn hihaan. Tai sitten räpelletään vaippaa kireämmälle, kun muuten se falskaa, mutta parin hetken päästä taas löysemmälle kun eihän tuolla edes veri kierrä ja taas kireämmälle, kun selkäkakat kuitenkin päihittävät verenkierron tärkeyden.
Tunarointi on huipussaan lapsen päiväunien aikaan, kun laskee kahvikuppinsa hieman liian kovaäänisesti lasipöydälle tai unohtaa pysäyttää mikron ajastimen ennen kuin se piippaa (siinä toivossa, että saisi syödä lämpimän lounaan). Ja auta armias, jos erehtyy aivastamaan. Voi sitä itsesyytöksen määrää.
Ainoa lohtu tässä on se, että isimies on varmuudella vielä suurempi tunari.
[Hurmosmamma]
Onkohan sitä ihminen tuntenut itseään koskaan yhtä tunariksi ja tumpeloksi kuin äidiksi tullessaan? Ensinnäkin on sitä säälittävää räpeltämistä pukemisen kanssa, kun tuntuu, että eihän tämän vauvan käsi mitenkään voi taipua bodyn hihaan. Tai sitten räpelletään vaippaa kireämmälle, kun muuten se falskaa, mutta parin hetken päästä taas löysemmälle kun eihän tuolla edes veri kierrä ja taas kireämmälle, kun selkäkakat kuitenkin päihittävät verenkierron tärkeyden.
Tunarointi on huipussaan lapsen päiväunien aikaan, kun laskee kahvikuppinsa hieman liian kovaäänisesti lasipöydälle tai unohtaa pysäyttää mikron ajastimen ennen kuin se piippaa (siinä toivossa, että saisi syödä lämpimän lounaan). Ja auta armias, jos erehtyy aivastamaan. Voi sitä itsesyytöksen määrää.
Ainoa lohtu tässä on se, että isimies on varmuudella vielä suurempi tunari.
[Hurmosmamma]
Päivän kuva
Täydellisellä äitiyslomalla kuuluu saada komea pungerrussormus...
#aivastussihtikohdillaan #montakohankaraattiasosetta #kaiseonnuoltavapois
[Hurmosmamma]
Thursday, March 27, 2014
Muista aina liikenteessä
Vaikka aikamoinen (kilpa)varustelija olenkin, yksi tuleva hankinta on herättänyt jo pidemmän aikaa sisäisen paniikkiapinani ja saanut aikaan hengenahdistusta. Kyseessä on nimittäin turvaistuin.
Kaukalon kanssa kaikki oli vielä helppoa. Jos valitsi parista suosituimmasta massamallista, niin ei voinut mennä vikaan. En jaksanut edes perehtyä spekseihin kummemmin, tilasin suoraan kotiovelle yleisesti hyväksi havaitun Maxi-Cosin ja se oli sillä selvä.
Nyt kun Tirppa on siirtymässä istuinvaiheeseen, tai siis punkee jo nyt istumaan kaukalossaan - eli tämä on varmaankin hienovarainen vihje siitä, että passaisi miettiä uutta ratkaisua - ajattelin istuimen hankinnankin hoituvan yhtä helposti. Mutta ehei, tämähän on kuin auton valinta konsanaan (jossa tosin kaltaisillani epä-insinööreillä ratkaiseva kriteeri on ulkonäkö tai väri, mutta jos nyt puhutaan normaaleista ihmisistä). Jokaisessa vaihtoehdossa tuntuu olevan jokin vika ja kaikki äidit ja satunnaiset skarpit isät laulavat yhdessä kuorossa, että täydellistä turvaistuinta ei ole.
Nyt kyllä menee tällä hurmosmammalla hermot. Kuinka voi olla, että kaikkien tarvittavien speksien yhdistäminen yhteen turvaistuimeen on mahdotonta? Eikö maailmassa muka ole insinörttejä ja propellihattuja, jotka osaisivat tehdä istuimen, joka on 360 astetta kääntyvä, tilava yli 18 kiloon asti, törmäysturvallinen ja muuntautuisi turvavyöistuimeksi?
Ehkä naisinsinöörit ovat kotona vauvan kanssa ja miehiä ei ehdi kiinnostaa.
[Hurmosmamma]
Kaukalon kanssa kaikki oli vielä helppoa. Jos valitsi parista suosituimmasta massamallista, niin ei voinut mennä vikaan. En jaksanut edes perehtyä spekseihin kummemmin, tilasin suoraan kotiovelle yleisesti hyväksi havaitun Maxi-Cosin ja se oli sillä selvä.
Nyt kun Tirppa on siirtymässä istuinvaiheeseen, tai siis punkee jo nyt istumaan kaukalossaan - eli tämä on varmaankin hienovarainen vihje siitä, että passaisi miettiä uutta ratkaisua - ajattelin istuimen hankinnankin hoituvan yhtä helposti. Mutta ehei, tämähän on kuin auton valinta konsanaan (jossa tosin kaltaisillani epä-insinööreillä ratkaiseva kriteeri on ulkonäkö tai väri, mutta jos nyt puhutaan normaaleista ihmisistä). Jokaisessa vaihtoehdossa tuntuu olevan jokin vika ja kaikki äidit ja satunnaiset skarpit isät laulavat yhdessä kuorossa, että täydellistä turvaistuinta ei ole.
Nyt kyllä menee tällä hurmosmammalla hermot. Kuinka voi olla, että kaikkien tarvittavien speksien yhdistäminen yhteen turvaistuimeen on mahdotonta? Eikö maailmassa muka ole insinörttejä ja propellihattuja, jotka osaisivat tehdä istuimen, joka on 360 astetta kääntyvä, tilava yli 18 kiloon asti, törmäysturvallinen ja muuntautuisi turvavyöistuimeksi?
Ehkä naisinsinöörit ovat kotona vauvan kanssa ja miehiä ei ehdi kiinnostaa.
[Hurmosmamma]
Täydellisen äitiysloman aakkoset
S niin kuin sormiruokailu.
Eli oikeammin synonyymi täydelle ruokasodalle. Kannat kaupasta selkä vääränä ihanaa luomua. Pilkot, maustat, höyrytät, asettelet tarjolle. Kymmenen minuuttia myöhemmin ruoka on heitelty ympäri keittiötä, muussattu pöydän pintaan, syljeskelty seinään ja hierottu huolellisesti hiuksiin ja kulmakarvoihin. Se ainoa nieltäväksi päätynyt ruokapalanen puklataan olohuoneen villamaton valkoiselle raidalle sillä sekunnilla, kun huolellisesti ruokailun jälkeen puhdistettu lapsi päästetään lattialle leikkimään. Mustikkaa tai porkkanaa, totta kai.
Neuvolan antaman ohjeen mukaan riittää, jos tämän ikäisen mahaan päätyy yhteensä 2 dl kiinteää ruokaa päivässä. Vielä kun joku kertoisi, miten sen ruoan saa menemään vatsaan asti.
Joka tapauksessa lapsi näyttää melko onnelliselta.
[Lattemude]
Wednesday, March 26, 2014
Täydellisen äitiysloman aakkoset
R niin kuin ärräpäät.
Vanhemmuus tuo mukanaan uuden ilmiön, nimittäin kaiken muun siivouksen lisäksi tulee siistiä oma suu. Ja se on muuten se vaikein siivousprojekti. Kun varpaan lyö kunnolla kynnykseen tai verottaja muistaa mätkyillä, siinä ei mikään voihan himpula auta. Kyllä se kummasti helpottaa henkisesti, kun pääsee hieman päästelemään ärräpäitä ja kiroamaan muutamassa sekunnissa alimpaan helvettiin kaikki Jari Sarasvuosta Putiniin.
Toisaalta eipä ole paljon nautinnollisempaa silläkään hetkellä, kun pää lyö täysin tyhjää oman kullanmurusi kysyessä silmät tuikkien: "Äiti mikä on perkele?".
[Hurmosmamma], jonka pitäisi käydä saippuaostoksilla omaa suutaan varten
Vanhemmuus tuo mukanaan uuden ilmiön, nimittäin kaiken muun siivouksen lisäksi tulee siistiä oma suu. Ja se on muuten se vaikein siivousprojekti. Kun varpaan lyö kunnolla kynnykseen tai verottaja muistaa mätkyillä, siinä ei mikään voihan himpula auta. Kyllä se kummasti helpottaa henkisesti, kun pääsee hieman päästelemään ärräpäitä ja kiroamaan muutamassa sekunnissa alimpaan helvettiin kaikki Jari Sarasvuosta Putiniin.
Toisaalta eipä ole paljon nautinnollisempaa silläkään hetkellä, kun pää lyö täysin tyhjää oman kullanmurusi kysyessä silmät tuikkien: "Äiti mikä on perkele?".
[Hurmosmamma], jonka pitäisi käydä saippuaostoksilla omaa suutaan varten
Tuesday, March 25, 2014
Markkinoinnin helmiä
Tulipa vastaan loistava mainos tuolla Facebookin ihmeellisessä maailmassa:
Vastatukseni kysymykseen on vaikea valinta. Astioiden kolina? Lumiaura? Se, kun istut vahingossa kaukosäätimen päälle ja volyymit menevät täysille? Kun polkaset koiran vinkulelua? Kun erehdyt lämmittämään mikrossa itsellesi lounasta? Kun hengität hieman liian äännekkäästi mantraasi älä vielä herää, älä vielä herää...?
[Hurmosmamma]
Vastatukseni kysymykseen on vaikea valinta. Astioiden kolina? Lumiaura? Se, kun istut vahingossa kaukosäätimen päälle ja volyymit menevät täysille? Kun polkaset koiran vinkulelua? Kun erehdyt lämmittämään mikrossa itsellesi lounasta? Kun hengität hieman liian äännekkäästi mantraasi älä vielä herää, älä vielä herää...?
[Hurmosmamma]
Täydellisen äitiysloman aakkoset
Q niin kuin qsessa ollaan.
Ensimmäiset sanat, jotka välähtivät mieleen, kun raskaustestiin piirtyi kaksi viivaa, vaikka lapsi varsin toivottu olikin. Pitelin aamuisessa vessassa tikkua kädessäni hiukan hölmistyneenä, pieni virtsapisara valui sen varresta ranteeseeni ja siitä hiljalleen kohti hihaa. Elämä kahden aikuisen kesken oli mukavaa, työura kivassa vauhdissa ja ulkomaanmatkojen kohteena vain pariskunnille suunnatut hotellit. Mielessäni vilisivät filminä raskausarvet, bamsekerhot, vaipparoskis ja otsahiuksista tahmeana valuva puuro.
Ja eräänä talvipäivänä vuotta myöhemmin, kun kiinteäihoinen ja raskausarveton vatsa oli muisto vain, haaveet matkasta Kilimanjarolle haudattu muutamien vuosien ajaksi, vaaleasävyisen olohuoneen koristeeksi oli ilmaantunut räikeäsävyinen leikkimatto ja uusi parketti joutunut toistuvasti pahoinpidellyksi hakkalelun vasaralla, katselin hellästi maailman rakkainta naperoa ja ajattelin, miten tyhjä tämä koti ilman tuota pientä ihmistä olikaan.
[Lattemude]
Päivän sanat
"Ei oo todellista",
sanoin katsellessani kun esikoiseni kiipesi ravintolan pöydälle ja koko pöytä kaatui kumoon.
[CraftyMom]
Monday, March 24, 2014
Kodinhengetär
En ole koskaan ollut niitä naisia, joiden keittiössä on kaikki siisteissä liitutauluetiketein somistetuissa lasipurkeissa. Siksi olen ajatellut vauvan soseita pakastaessanikin, että turha niihin rasioihin mitään nimilappuja on kirjoitella, kyllähän sen väristä näkee onko siinä porkkanaa vai persikkaa.
Ehkä olisi kannattanut. Vauva sai juuri välipalaksi päärynä-paprikasekoitusta päärynä-mangososeen sijaan. Hyvin se kuitenkin upposi.
[Lattemude]
Käynti kauppakeskuksessa
Kävipä tässä eilen klassinen noviisivirhe. Nimittäin lähdimme perheen kesken käväisemään läheisessä kauppakeskuksessa ja unohdimme vaipat ja kosteuspyyhkeet kotiin. Hupsanssaa.
Päättelimme siinä lounaan yhteydessä, Tirpan riekkuessa syöttötuolissa, että selviämme varmaankin ilman vaippoja. Tuskinpa Tirppa juuri nyt päättää kakata. Ja suurinpiirtein sinä samaisena hetkenä seuraamme saapui punainen kääpiö, kädet tiukasti puristettuina nyrkkeihin ja silmät vetistäen. Jaahas, no kyllä se siis päättikin kakata.
Pidimme miehen kanssa pikaisen suunnittelupalaverin. Vaihtoehtoina oli joko mennä Citymarkettiin, ostaa vaipat ja käydä vaihtamassa ne ja sitten palata uudestaan Citymarkettiin ostoksille. Tai sitten voisimme vain kipata kovan kikkareen pönttöön, sulkea sama vaippa takaisin ja vaihtaa heti kotiin tultua. Päädyimme kakkosvaihtoehtoon koska olemme häpeällisen laiskoja.
Vauvanhoitohuoneessa oli vastassa kuitenkin iloinen yllätys, nimittäin seinässä oli lappu tiedottaen, että kauppakeskuksen infopisteestä voi hakea vaipan, jos sellainen sattui kotiin unohtumaan. Mahtavaa! Joten vauva kainaloon ja infopisteelle, vain huomataksemme, että sepä oli sunnuntaisin kiinni. Jaahas. Takaisin siis suunnitelmaan numero kaksi.
Hälytyskellojen olisi pitänyt soida siinä vaiheessa, kun punainen kääpiö viihtyi keskuudessamme hälyttävän lyhyen aikaa. Yleensä sessio kestää usean pitkän puserruksen verran, mutta nyt kyseessä oli joko hyvin pieni tuotos, tai arvaatte varmaan sen todennäköisemmän, eli ystävämme tahmakakka. Kauhunsekaisin tuntein avasin vaippaa peläten, että olisi klassisesti kiivennyt vielä selkäänkin, mutta ei onneksi tällä kertaa sentään.
Kyllä oli kuulkaa ylpeä olo, kun vauva istui Cittarissa rattaissaan likaisessa vaipassa, johon oli tungettu karhea paperinen käsipyyhe, peppu muutenkin jo karrelle pyyhittynä näillä samaisilla pyyhkeillä. Onneksi kukaan ei sentään ollut hoitohuoneessa näkemässä, olisi varmaan ollut sossun tädeille selittämistä.
[Hurmosmamma], joka ei muuten aio enää ikinä unohtaa vaippoja kotiin.
Päättelimme siinä lounaan yhteydessä, Tirpan riekkuessa syöttötuolissa, että selviämme varmaankin ilman vaippoja. Tuskinpa Tirppa juuri nyt päättää kakata. Ja suurinpiirtein sinä samaisena hetkenä seuraamme saapui punainen kääpiö, kädet tiukasti puristettuina nyrkkeihin ja silmät vetistäen. Jaahas, no kyllä se siis päättikin kakata.
Pidimme miehen kanssa pikaisen suunnittelupalaverin. Vaihtoehtoina oli joko mennä Citymarkettiin, ostaa vaipat ja käydä vaihtamassa ne ja sitten palata uudestaan Citymarkettiin ostoksille. Tai sitten voisimme vain kipata kovan kikkareen pönttöön, sulkea sama vaippa takaisin ja vaihtaa heti kotiin tultua. Päädyimme kakkosvaihtoehtoon koska olemme häpeällisen laiskoja.
Vauvanhoitohuoneessa oli vastassa kuitenkin iloinen yllätys, nimittäin seinässä oli lappu tiedottaen, että kauppakeskuksen infopisteestä voi hakea vaipan, jos sellainen sattui kotiin unohtumaan. Mahtavaa! Joten vauva kainaloon ja infopisteelle, vain huomataksemme, että sepä oli sunnuntaisin kiinni. Jaahas. Takaisin siis suunnitelmaan numero kaksi.
Hälytyskellojen olisi pitänyt soida siinä vaiheessa, kun punainen kääpiö viihtyi keskuudessamme hälyttävän lyhyen aikaa. Yleensä sessio kestää usean pitkän puserruksen verran, mutta nyt kyseessä oli joko hyvin pieni tuotos, tai arvaatte varmaan sen todennäköisemmän, eli ystävämme tahmakakka. Kauhunsekaisin tuntein avasin vaippaa peläten, että olisi klassisesti kiivennyt vielä selkäänkin, mutta ei onneksi tällä kertaa sentään.
Kyllä oli kuulkaa ylpeä olo, kun vauva istui Cittarissa rattaissaan likaisessa vaipassa, johon oli tungettu karhea paperinen käsipyyhe, peppu muutenkin jo karrelle pyyhittynä näillä samaisilla pyyhkeillä. Onneksi kukaan ei sentään ollut hoitohuoneessa näkemässä, olisi varmaan ollut sossun tädeille selittämistä.
[Hurmosmamma], joka ei muuten aio enää ikinä unohtaa vaippoja kotiin.
Täydellisen äitiysloman aakkoset
P niin kuin pieruverkkarit.
Jokaisen tosiäidin päivittäisvaruste. Älyttömän mukavat, käytössä muodottomiksi venyneet ja pehmenneet lökärit, joiden olemassaolo hävettää, jos joutuu oven avaamaan postipojalle tai virpojille. Tahrat, reiät ja muut elämän jäljet lisäävät uskottavuutta. Nämä verkkarit luvataan miehen pyynnöstä heittää roskiin suurinpiirtein kaksikymmentä kertaa, ennen kuin ne oikeasti roskikseen päätyvät. Ja silloinkin ne heitetään pois siksi, että ovat revenneet jo kahtia. Toimivat myös loistavana ehkäisykeinona.
Mutta kun ne ovat niin mukavat.
[Hurmosmamma]
Jokaisen tosiäidin päivittäisvaruste. Älyttömän mukavat, käytössä muodottomiksi venyneet ja pehmenneet lökärit, joiden olemassaolo hävettää, jos joutuu oven avaamaan postipojalle tai virpojille. Tahrat, reiät ja muut elämän jäljet lisäävät uskottavuutta. Nämä verkkarit luvataan miehen pyynnöstä heittää roskiin suurinpiirtein kaksikymmentä kertaa, ennen kuin ne oikeasti roskikseen päätyvät. Ja silloinkin ne heitetään pois siksi, että ovat revenneet jo kahtia. Toimivat myös loistavana ehkäisykeinona.
Mutta kun ne ovat niin mukavat.
[Hurmosmamma]
Sunday, March 23, 2014
Vertailukelvottomuutta
Tulipas jälleen sunnuntain kunniaksi hieman pohdiskeltua äitiyttä ja sen tuomaa pakottavaa tarvetta vertailla omaa lastaan muihin. Tai siltä se ainakin välillä tuntuu. Milloin kyse on pituuden tai painon vertailusta, opituista kyvyistä, luonteenpiirteistä tai harrastuksista, jos sinulla on vauva, sitä kuuluu verrata toisiin vauvoihin. Ja nimenomaan siinä hengessä, että meillä jo osataan sitä ja tätä tai meillä kyllä tehdään/ollaan/lällällällää näin.
Tämähän on loppujen lopuksi varsin järjetöntä toimintaa, nimittäin kun puhutaan pienistä vauvoista, mitä todennäköisimmin yhdelläkään asialla, mitä vanhemmat itse ovat tehneet, ei ole merkitystä vauvan kehityksen nopeuteen. Tuskinpa se pituus tai paino on optimaalisesti juuri keskikäyrällä siksi, että vauva on puputtanut vain luomuruokaa tai äiti ollut tiukalla ruokavaliolla imettäessään. Tuskinpa vauva oppi kääntymään vatsalleen aikaisessa vaiheessa siksi, että isi on tsempannut vieressä ja hieronut lihaksia vetreiksi. Tai tuskinpa yksikään vauva on lähtenyt ryömimään siksi, että näille on näytetty fläppitaululla, kuinka ihmisen motoriikka toimii. (Sen sijaan näkyville unohdetut kännyköiden laturit tai täydet koiran ruokakupit voivat hyvinkin toimia motivaattorina). Ja jos lapsen ensimmäinen sana on mämmi, niin tuskinpa kyseessä on sen sattuminen sopivasti pääsiäisen alle kun äiti on pitänyt lapselle ravitsemusterapeuttisia luentoja pääsiäisen ruokavaliosta, vaan todennäköisesti se nyt on sitä vauvan perusmämmättelyä. Ja jos vauva nukkuu yönsä hyvin, niin kyseessä voi olla yksinkertaisesti vain hyvin nukkuva vauva, tuskinpa ne kohtuun asti kaiutetut kehtolaulut ovat vauvaa unirytmiinsä opettaneet.
Miksi sitten vanhemmilla on niin kova tarve röyhistellä rintamuksiaan ja toimia kukkoina vauvatunkiolla, kun oman lapsen erinomaisuutta niin korostetaan? Kyse on kuitenkin elävistä ihmisistä, joiden vertailu toisiinsa vauvoina on loppujen lopuksi aivan yhtä vaikeaa kuin aikuistenkin ihmisten vertailu. En itse ainakaan osaisi sanoa, kumpi on motorisesti lahjakkaampi, minä vai ystäväni. Tai kumpi on kielellisesti kehittyneempi. Emmekä varsinkaan vertaile painojamme kuukausitasolla. Ja kun ottaa huomioon, että vanhemmilla ei loppujen lopuksi ole ollut paljoakaan vaikutusmahdollisuutta näihin piirteisiin, niin koko vertailu on ensinnäkin täysin vesittynyttä ja toiseksi totaalisen tuhoontuomittua.
Joten jospa annettaisiin kaikkien vauvakukkien nyt vain kukkia ihan rauhassa ja omaan tahtiin. Kyllä ne mämmit ja muut sieltä aikanaan tulee.
[Hurmosmamma], joka ei muuten syö mämmiä vaikka aikamoinen mässyttelijä onkin
Tämähän on loppujen lopuksi varsin järjetöntä toimintaa, nimittäin kun puhutaan pienistä vauvoista, mitä todennäköisimmin yhdelläkään asialla, mitä vanhemmat itse ovat tehneet, ei ole merkitystä vauvan kehityksen nopeuteen. Tuskinpa se pituus tai paino on optimaalisesti juuri keskikäyrällä siksi, että vauva on puputtanut vain luomuruokaa tai äiti ollut tiukalla ruokavaliolla imettäessään. Tuskinpa vauva oppi kääntymään vatsalleen aikaisessa vaiheessa siksi, että isi on tsempannut vieressä ja hieronut lihaksia vetreiksi. Tai tuskinpa yksikään vauva on lähtenyt ryömimään siksi, että näille on näytetty fläppitaululla, kuinka ihmisen motoriikka toimii. (Sen sijaan näkyville unohdetut kännyköiden laturit tai täydet koiran ruokakupit voivat hyvinkin toimia motivaattorina). Ja jos lapsen ensimmäinen sana on mämmi, niin tuskinpa kyseessä on sen sattuminen sopivasti pääsiäisen alle kun äiti on pitänyt lapselle ravitsemusterapeuttisia luentoja pääsiäisen ruokavaliosta, vaan todennäköisesti se nyt on sitä vauvan perusmämmättelyä. Ja jos vauva nukkuu yönsä hyvin, niin kyseessä voi olla yksinkertaisesti vain hyvin nukkuva vauva, tuskinpa ne kohtuun asti kaiutetut kehtolaulut ovat vauvaa unirytmiinsä opettaneet.
Miksi sitten vanhemmilla on niin kova tarve röyhistellä rintamuksiaan ja toimia kukkoina vauvatunkiolla, kun oman lapsen erinomaisuutta niin korostetaan? Kyse on kuitenkin elävistä ihmisistä, joiden vertailu toisiinsa vauvoina on loppujen lopuksi aivan yhtä vaikeaa kuin aikuistenkin ihmisten vertailu. En itse ainakaan osaisi sanoa, kumpi on motorisesti lahjakkaampi, minä vai ystäväni. Tai kumpi on kielellisesti kehittyneempi. Emmekä varsinkaan vertaile painojamme kuukausitasolla. Ja kun ottaa huomioon, että vanhemmilla ei loppujen lopuksi ole ollut paljoakaan vaikutusmahdollisuutta näihin piirteisiin, niin koko vertailu on ensinnäkin täysin vesittynyttä ja toiseksi totaalisen tuhoontuomittua.
Joten jospa annettaisiin kaikkien vauvakukkien nyt vain kukkia ihan rauhassa ja omaan tahtiin. Kyllä ne mämmit ja muut sieltä aikanaan tulee.
[Hurmosmamma], joka ei muuten syö mämmiä vaikka aikamoinen mässyttelijä onkin
Täydellisen äitiysloman aakkoset
O niin kuin oksennustauti.
Siinä vaiheessa kun joku perheestäsi, tai samana päivänä kylässä ollut kaveri, sanoo taikasanat: "mulla on vähän huono olo", tiedät jo missä merkeissä seuraavat päivät kuluvat.
Ripaska raikaa ja banjo soi. Pyykkikone pyörii, lakanakaappi tyhjenee nopeaan tahtiin ja mikä parasta, jokainen perheenjäsen käy saman ruljanssin läpi vuorollaan. Aikuiset osaavat sentään tähdätä ämpäriin, toivottavasti.
[Lattemude], joka kammoksuu lapsen päiväkotivuosia jo valmiiksi.
Saturday, March 22, 2014
Päivän sanat
Åbo.
Tämän itsepintaisesta toistelusta päätellen lasta vaivaa valtava kaipuu Suomen Turkuun.
[Lattemude]
Täydellisen äitiysloman aakkoset
N niin kuin nukkuminen.
Mitä se on? Onko se jotain syötävää? Ei ole nimittäin tässä osoitteessa kunnolla harrastettu liian pitkään aikaan. Nukkumista etäisesti muistuttavaa toimintaa, kuten silmien ummistamista, on toki tehty. On myös häädetty koiraa parhaalta paikalta sängystä ja läpsitty miestä kun tämä kuorsaa. Mutta ihan sitä varsinaista nukkumista, sitä mikä lataa akkuja, silottaa ryppyjä ja pitää terveenä, ei ole paljoa näkynyt. Ehkä ensi vuonna.
[Hurmosmamma]
Mitä se on? Onko se jotain syötävää? Ei ole nimittäin tässä osoitteessa kunnolla harrastettu liian pitkään aikaan. Nukkumista etäisesti muistuttavaa toimintaa, kuten silmien ummistamista, on toki tehty. On myös häädetty koiraa parhaalta paikalta sängystä ja läpsitty miestä kun tämä kuorsaa. Mutta ihan sitä varsinaista nukkumista, sitä mikä lataa akkuja, silottaa ryppyjä ja pitää terveenä, ei ole paljoa näkynyt. Ehkä ensi vuonna.
[Hurmosmamma]
Friday, March 21, 2014
Nyt huolestuttaa
Kävinpä tuossa päivänä muutamana Alkossa.
Hävyttömän aikaisin vielä, ja hetken kävi mielessä, että näytänköhän ihan raskaan sarjan kotikittaajalta silmäpusseineni ja tummine silmänalusineni. Olisi pitänyt varmaan mennä Alkoon kanniskellen vaippapakettia. Tai heijaten ostoskärryä.
Joka tapauksessa huolestuttavinta oli se, että osasin suunnata suoraan ja vaikka silmät kiinni hyllylle, jossa alkoholittomat juomat sijaitsivat. Yllätin itseni yllättymästä siitä, että alkoholitonta Ella Bellaa saa nyt kahdessa maussa. Ja kun yritin löytää lempivalkoviinimaani hyllyä, jouduin suhaamaan käytäviä pitkin poikin kuin mikäkin alaikäinen paniikissa.
Kyllä on kauas ajauduttu taas niistä nuoruusvuosista, joita vielä puolitoista vuotta sitten taisin elää.
[Hurmosmamma]
Hävyttömän aikaisin vielä, ja hetken kävi mielessä, että näytänköhän ihan raskaan sarjan kotikittaajalta silmäpusseineni ja tummine silmänalusineni. Olisi pitänyt varmaan mennä Alkoon kanniskellen vaippapakettia. Tai heijaten ostoskärryä.
Joka tapauksessa huolestuttavinta oli se, että osasin suunnata suoraan ja vaikka silmät kiinni hyllylle, jossa alkoholittomat juomat sijaitsivat. Yllätin itseni yllättymästä siitä, että alkoholitonta Ella Bellaa saa nyt kahdessa maussa. Ja kun yritin löytää lempivalkoviinimaani hyllyä, jouduin suhaamaan käytäviä pitkin poikin kuin mikäkin alaikäinen paniikissa.
Kyllä on kauas ajauduttu taas niistä nuoruusvuosista, joita vielä puolitoista vuotta sitten taisin elää.
[Hurmosmamma]
Thursday, March 20, 2014
Äitiverkostoja etsimässä
Jo raskausaikana joka paikassa puhutaan verkostoitumisen tärkeydestä. Täydellisellä äitiyslomalla on välttämätöntä löytää ympärilleen ryhmä samanhenkisiä vanhempia, joiden kanssa voi juoda lattea päivät pitkät ja puida kaiken olennaisen aina maitokakasta korvatulehduksiin. Muuten on tylsää ja riski synnytyksen jälkeiseen masennukseen kasvaa.
Olen aina ollut melko hilpeä ja ylisosiaalinen pälättäjä. Ennen äitiyslomaa pystyin suhteellisen vaivattomasti sulautumaan lähes mihin porukkaan tahansa. Mutta äitiverkostoituminen ei tapahdukaan ihan niin vain. Muiden äitien kanssa on jaettava joko yhtäläinen elämäntapa, (vauvan) harrastus tai vaikkapa intohimo tiettyyn lastenvaatemerkkiin. Vasta sen jälkeen verkostoituminen voi alkaa.
"Mä oon miettinyt kantoliinaa, et se ois kätevä", yksi äideistä sanoi. "Mutta ne on kaikki niin kauhean hippimäisiä. Sori kun mä nyt sanon näin".
Ruskeassa kantotakissani, villapipossani ja haisaappaissani näytin siltä, että olen saapunut leikkipuistoon suoraan Koijärven mielenosoituksesta. Päätin olla virkkamatta mitään siitä, että naperolla on kaiken kukkuraksi vielä kestovaippakin.
Seuraavana päivänä kävimme naperon kanssa kantoliinakahvilassa. Ulkoasuni hyväksyttiin, naperolle leperreltiin mukavia ja kantoliinaani ihasteltiin.
"Meidän muskarissa yksi äiti antaa lapselleen valmissosetta", yksi naisista kauhisteli. "Mä sanoin sille, että sormiruokailu olisi kyllä paljon terveellisempää."
Olin varannut naperolle lounaaksi kaupan hyllystä kiireessä napatun luomusoseen. Päätin kuitenkin jättää syöttämisen hiukan myöhemmäksi ja ehdottomasti arvostelevien katseiden ulottumattomiin.
Samanmielisten äitien seura pelastaa kaikelta pahalta, tai ainakin melkein. Mutta mistä löytää sopiva verkosto? On kiintymysvanhempia, luomuäitejä, uraäitejä, miikkariäitejä, Polarn O. Pyret -äitejä, lattemammoja ja av-mammoja, vain muutamia mainitakseni. Entä jos olen kaikkia näitä ja samalla en mitään?Fundamentalismi on minusta ihan yhtä pelottava piirre vanhemmuudessa kuin kaikilla muillakin elämänalueilla.
Onneksi löysin jo ennen lapsen syntymää keskenään hyvin erilaisista naisista koostuvan mahtavan ryhmän, johon tämänkin blogin äidit omina palasinaan kuuluvat. Tuo verkosto on pelastanut paljon ja osaltaan juuri siksi, että kullakin siihen kuuluvalla äidillä on omat tapansa ja tarinansa.
[Lattemude]
Täydellisen äitiysloman aakkoset
M niin kuin menkat.
Ensinnäkin on ne tulematta jäävät menkat. Oli takana sitten kuukausitolkulla romantiikasta varsin kaukana olevaa tahkomista tai sitten ylläritärppi häämatkalta, on yksi asia varmaa: elämä tulee muuttumaan kertaheitolla. Briet ja sushit jäävät hyllylle ja viinipullot pölyttymään Alkoon - ja tämä on vasta sitä pientä alkusoittoa, mitä uhrauksiin tulee. Onneksi sitä ei tässä vaiheessa vielä tiedä.
Sitten ovat ne legendaariset viikkokaupalla kestävät menkat, joista kukaan ei etukäteen puhu tai varoita, tai siltä se tuntui. Eli siis ystävämme jälkivuoto. Olisi ehkä pitänyt havahtua siinä vaiheessa, kun babyshowereissa saan jokilaivaa muistuttavan siteen lahjaksi (oli siinä lahjassa sentään muutakin, pakko lisätä). Oli kuulemma sairaalasta kotiin tuotu. Joku puhuu verkkopikkareista. Ystäväni lahjoittaa minulle yli jääneet Tena Ladyt. Ja siitä huolimatta en kyllä ollut varautunut siihen, että luvassa on menkat isolla ämmällä.
Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäpätöisimpänä ovat vielä ne menkat, jotka tulevat kuvioihin kolme kuukautta synnytyksen jälkeen. Ensin kärsit viikkokaupalla jälkivuodosta sillä ajatuksella, että kohta saa olla kauan taas ilman, niin vielä mitä, sieltähän ne menkat tulevat torvet soiden. Kiitti vaan.
[Hurmosmamma]
Ensinnäkin on ne tulematta jäävät menkat. Oli takana sitten kuukausitolkulla romantiikasta varsin kaukana olevaa tahkomista tai sitten ylläritärppi häämatkalta, on yksi asia varmaa: elämä tulee muuttumaan kertaheitolla. Briet ja sushit jäävät hyllylle ja viinipullot pölyttymään Alkoon - ja tämä on vasta sitä pientä alkusoittoa, mitä uhrauksiin tulee. Onneksi sitä ei tässä vaiheessa vielä tiedä.
Sitten ovat ne legendaariset viikkokaupalla kestävät menkat, joista kukaan ei etukäteen puhu tai varoita, tai siltä se tuntui. Eli siis ystävämme jälkivuoto. Olisi ehkä pitänyt havahtua siinä vaiheessa, kun babyshowereissa saan jokilaivaa muistuttavan siteen lahjaksi (oli siinä lahjassa sentään muutakin, pakko lisätä). Oli kuulemma sairaalasta kotiin tuotu. Joku puhuu verkkopikkareista. Ystäväni lahjoittaa minulle yli jääneet Tena Ladyt. Ja siitä huolimatta en kyllä ollut varautunut siihen, että luvassa on menkat isolla ämmällä.
Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäpätöisimpänä ovat vielä ne menkat, jotka tulevat kuvioihin kolme kuukautta synnytyksen jälkeen. Ensin kärsit viikkokaupalla jälkivuodosta sillä ajatuksella, että kohta saa olla kauan taas ilman, niin vielä mitä, sieltähän ne menkat tulevat torvet soiden. Kiitti vaan.
[Hurmosmamma]
Wednesday, March 19, 2014
Kokeile itse!
Kaipaatko haastetta elämääsi? Tuntuuko, että vauva-arjesta löytyy jo liiaksikin rutiineja ja kaoottinen elämä alkaa pikkuhiljaa uhkaavasti urautua?
Ei hätää, täydellisellä äitiyslomalla myös tähän löytyy kantapään kautta ratkaisu.
Kun olet saanut kullanmurusi rauhoittumaan yöunia varten, maidot on syötetty ja tuutulaulut laulettu ja mitä vielä, ja kun on aika nostaa vauva pinnikseen nukkumaan, kolauta lapsesi pää vahingossa pinniksen laitaan. Takuuvarmasti kaikki illan hyväksi havaitut rutiinit lentävät kaaressa romukoppaan infernaalisen huudon siivittämänä. Yliväsynyt kunnianloukkausta itkevä lapsi tuo mukavan piristysruiskeen arki-iltaan niin, että naapuritkin pääsevät riemusta osalliseksi.
Ja mikä yhdistäisikään parisuhteessa paremmin kuin se jaettu nyt me ollaan kusessa -katse.
[Hurmosmamma]
Ei hätää, täydellisellä äitiyslomalla myös tähän löytyy kantapään kautta ratkaisu.
Kun olet saanut kullanmurusi rauhoittumaan yöunia varten, maidot on syötetty ja tuutulaulut laulettu ja mitä vielä, ja kun on aika nostaa vauva pinnikseen nukkumaan, kolauta lapsesi pää vahingossa pinniksen laitaan. Takuuvarmasti kaikki illan hyväksi havaitut rutiinit lentävät kaaressa romukoppaan infernaalisen huudon siivittämänä. Yliväsynyt kunnianloukkausta itkevä lapsi tuo mukavan piristysruiskeen arki-iltaan niin, että naapuritkin pääsevät riemusta osalliseksi.
Ja mikä yhdistäisikään parisuhteessa paremmin kuin se jaettu nyt me ollaan kusessa -katse.
[Hurmosmamma]
Päivän kuva
Täydelliseen äitiyslomaan kuuluu sukupuolineutraali kotikasvatus, ajan hengessä nääs...
#onkosetätivaisetä #mitälöytyyhameenalta #matkailuvinkkipattayalle
[Hurmosmamma]
#onkosetätivaisetä #mitälöytyyhameenalta #matkailuvinkkipattayalle
[Hurmosmamma]
Tuesday, March 18, 2014
Täydellisen äitiysloman aakkoset
L niin kuin loma.
Eikä mikä tahansa loma vaan se lomista jaloin, eli äitiysloma. Se loma, jolloin kalenteri on tyhjä ja menot voi suunnitella mielensä mukaan. Se loma, jolloin voi nukkua päiväunia ja nauttia hiljaisista hetkistä kahviloissa. Se loma, jolloin voi aktiiviharrastaa, käyttäen vauvaa vaikka lisävastuksena. Ja ennen kaikkea voi ottaa ihania iloisia nauravia valokuvia vauvasta eri tilanteissa ja ympäristöissä, kun yhdessä tutustutte erilaisiin ajanviettotapoihin. Se loma, jolloin ehtii pitää kodin siistinä. Ja loma, josta ei tarvitse potea lomastressiä.
Näinhän sitä voisi kuvitella.
[Hurmosmamma]
Eikä mikä tahansa loma vaan se lomista jaloin, eli äitiysloma. Se loma, jolloin kalenteri on tyhjä ja menot voi suunnitella mielensä mukaan. Se loma, jolloin voi nukkua päiväunia ja nauttia hiljaisista hetkistä kahviloissa. Se loma, jolloin voi aktiiviharrastaa, käyttäen vauvaa vaikka lisävastuksena. Ja ennen kaikkea voi ottaa ihania iloisia nauravia valokuvia vauvasta eri tilanteissa ja ympäristöissä, kun yhdessä tutustutte erilaisiin ajanviettotapoihin. Se loma, jolloin ehtii pitää kodin siistinä. Ja loma, josta ei tarvitse potea lomastressiä.
Näinhän sitä voisi kuvitella.
[Hurmosmamma]
Lauantaiaamuna
Lauantaiaamuna krapula ja vapina, tuijotan vessan seinään...
No ei nyt ihan. Nimittäin vanhemmuus tuo mukanaan aivan toisenlaiset lauantaiaamut. Viime lauantaina päätin olla varsin urhea ja etenkin reipas ja lähteä Tirpan ensimmäisten päikkäreiden aikaan lähikauppakeskukseen asioille. Vaippoja lähinnä ostamaan, kuinka jännää. Yllätin itsenikin, kun kello oli alle kymmenen kurvatessani ostoskeskuksen parkkihalliin - mieletöntä! Nyt saa shoppailla aivan rauhassa niitä vaippoja ja hevi-osasto kumisee varmasti tyhjyyttään.
Väärin. Unohtui sellainen pieni tosiasia, että kauppakeskuksethan ovat lapsiperheiden luvattu maa. Citymarketissa oli ehkä palttiarallaa sata lapsiperhettä liikenteessä, suuri osa jo tulossa pois kaupasta, eli ovat olleet varmaankin tuntia aiemmin liikenteessä. Painin siis vielä täysin höyhensarjassa.
Tein myös mielenkiintoisen havainnon siitä, että täysiä ostoskärryjä, joiden istuimessa istui räkää valuva tylsistyneen näköinen tiivitaavi, työnteli lähes poikkeuksetta kukas muukaan kuin arjen sankari eli isimies. Äiti on siis joko saanut omaa aikaa kotona tai on hukkumassa muihin kotitöihin, joten isit on passitettu ruokaostoksille lasten kanssa. Ei muuten montaa hymyä miesten kasvoilla näkynyt.
No kaipa se Citymarket sentään lauantaiaamuisen HopLopin voittaa.
[Hurmosmamma]
No ei nyt ihan. Nimittäin vanhemmuus tuo mukanaan aivan toisenlaiset lauantaiaamut. Viime lauantaina päätin olla varsin urhea ja etenkin reipas ja lähteä Tirpan ensimmäisten päikkäreiden aikaan lähikauppakeskukseen asioille. Vaippoja lähinnä ostamaan, kuinka jännää. Yllätin itsenikin, kun kello oli alle kymmenen kurvatessani ostoskeskuksen parkkihalliin - mieletöntä! Nyt saa shoppailla aivan rauhassa niitä vaippoja ja hevi-osasto kumisee varmasti tyhjyyttään.
Väärin. Unohtui sellainen pieni tosiasia, että kauppakeskuksethan ovat lapsiperheiden luvattu maa. Citymarketissa oli ehkä palttiarallaa sata lapsiperhettä liikenteessä, suuri osa jo tulossa pois kaupasta, eli ovat olleet varmaankin tuntia aiemmin liikenteessä. Painin siis vielä täysin höyhensarjassa.
Tein myös mielenkiintoisen havainnon siitä, että täysiä ostoskärryjä, joiden istuimessa istui räkää valuva tylsistyneen näköinen tiivitaavi, työnteli lähes poikkeuksetta kukas muukaan kuin arjen sankari eli isimies. Äiti on siis joko saanut omaa aikaa kotona tai on hukkumassa muihin kotitöihin, joten isit on passitettu ruokaostoksille lasten kanssa. Ei muuten montaa hymyä miesten kasvoilla näkynyt.
No kaipa se Citymarket sentään lauantaiaamuisen HopLopin voittaa.
[Hurmosmamma]
Monday, March 17, 2014
Perhe sairastaa
Huonosti nukuttujen öiden heikentämä vastustuskyky, yksi kauppareissu jonka aikana joku aivastaa. Ja näin lapsiperheeseen saapuu vieraaksi katala flunssa.
Ensin sen saa perheen äiti. Kurkkukipuisena ja nuhaisena hän huolehtii käsihygieniasta vielä normaaliakin paremmin ja rukoilee mielessään, ettei virus vain tarttuisi vauvaan. Äitiyslomalla ei tunneta sairaslomaa eikä äiti voi kaatua sänkyyn. Kuumeesta ja heikosta olosta viis, vauva on hoidettava, samoin koti. Ja ruokaa on laitettava, jos mielii syödä jotain.
Neljän päivän päästä vauvakin alkaa aivastella. Ei kai vain? Kyllä. Se tarttui rukouksista huolimatta. Miten surkeana onkaan pieni olento, joka ei itse osaa helpottaa oloaan millään tavalla. Apuun tuodaan apteekista suolaliuostipat ja nenäfriida, joita vauva ei kuitenkaan osaa arvostaa. Huuto alkaa jo lääkekaapin ovea avatessa.
Äidin ja vauvan sairastaminen ei kuitenkaan ole mitään verrattuna kierroksen viimeiseen potilaaseen, perheen isään. Sama tauti, jonka aikana äiti hoiti vauvan ja kodin normaaliin tapaan, kaataa äkisti raavaan äijän viikoksi petiin. Nenä hädin tuskin peiton alta pilkistäen potilas vaatii vapisevalla äänellä teetä ja sympatiaa. Eikä voi vahingossakaan tehdä mitään tai pidellä vauvaa, koska on niin valtavan sairas. Kuumettakin on karmeat 37,5 astetta, mutta johan siinä lämmössä miehen veren valkuaisaineet hyytyvät.
Onneksi kunnon flunssakausi on vain nelisen kertaa vuodessa.
[Lattemude]
Päivän kuva
#miesreissussa_vessatukossa #olisinpa_opiskellut_putkimieheksi #eimennytkuin1,5h #olkaaslapsetkiltisti_äitiävituttaa
[CraftyMom]
Päivän sanat
"Bob's law blog".
Tai siltä se ainakin kuulosti.
[Hurmosmamma], joka on yllättynyt Tirpan kaksikielisyydestä ja yrittää nyt keksiä, kuka onkaan Bob
Tai siltä se ainakin kuulosti.
[Hurmosmamma], joka on yllättynyt Tirpan kaksikielisyydestä ja yrittää nyt keksiä, kuka onkaan Bob
Sunday, March 16, 2014
Ikuinen kiire
Täydellistäkin äitiyslomaa tuntuu varjostavan ikuinen kiire.
Ensinnäkin olemme Tirpan kanssa autuaasti myöhässä kaikkialta, aina. Vaikka varaisi lähtöön kaksi tuntia (ja hei, tämä kaksi tuntia ei ole mikään vitsi), aina löytyy jokin yllätysmomentti eli esimerkiksi se, että ruokaa ei haluta syödä. Tai ruoan aikana halutaan kakata useasti. Tai hanskat ovat hukassa. Tai koira tarvitsee ruokintaa. Pienikin särö etukäteen suunnitellussa aikataulussa keikauttaa aikataulun aivan päälaelleen. Ja minä en vain yksinkertaisesti opi, että vauvan syöttämiseen menee yli puoli tuntia hyvänäkin päivänä.
Kiire näkyy myös esikoislapselle luoduissa paineissa oppia kaikki mieluiten heti ja nyt. Ei siksi, että se tekisi äidin elämästä yhtään helpompaa, vaan siksi, että äiti haluaa päästä näkemään millaista se sitten on, kun vauva ryömii tai saa hampaita tai sanoo ensimmäisen sanan tai kävelee. Kokoajan ajatukset harhailevat askeleen edellä, mitä seuraavaksi?
Näistä kiireen ilmentymistä voi kyllä osoittaa syyttävällä sormella ihan omaa luonnettaan. On vaikeaa elää tässä ja nyt, kun kehitys vauvan kanssa on niin huimaa. Toisaalta on myös vaikeaa olla sopimatta tarkkoja aikatauluja kun itsessä asuu pieni tai ehkä vähän suurempikin pilkunviilaja. Lisätään tähän soppaan vielä hieman laiska perusluonne, jolloin se hanurin vinssaaminen sohvasta ajoissa ylös on yllättävän vaikeaa, niin eipä ole ihme, että hiki päässä saa juosta päivästä toiseen.
Tapansa kullakin päästä eroon raskauskiloista.
[Hurmosmamma]
Ensinnäkin olemme Tirpan kanssa autuaasti myöhässä kaikkialta, aina. Vaikka varaisi lähtöön kaksi tuntia (ja hei, tämä kaksi tuntia ei ole mikään vitsi), aina löytyy jokin yllätysmomentti eli esimerkiksi se, että ruokaa ei haluta syödä. Tai ruoan aikana halutaan kakata useasti. Tai hanskat ovat hukassa. Tai koira tarvitsee ruokintaa. Pienikin särö etukäteen suunnitellussa aikataulussa keikauttaa aikataulun aivan päälaelleen. Ja minä en vain yksinkertaisesti opi, että vauvan syöttämiseen menee yli puoli tuntia hyvänäkin päivänä.
Kiire näkyy myös esikoislapselle luoduissa paineissa oppia kaikki mieluiten heti ja nyt. Ei siksi, että se tekisi äidin elämästä yhtään helpompaa, vaan siksi, että äiti haluaa päästä näkemään millaista se sitten on, kun vauva ryömii tai saa hampaita tai sanoo ensimmäisen sanan tai kävelee. Kokoajan ajatukset harhailevat askeleen edellä, mitä seuraavaksi?
Näistä kiireen ilmentymistä voi kyllä osoittaa syyttävällä sormella ihan omaa luonnettaan. On vaikeaa elää tässä ja nyt, kun kehitys vauvan kanssa on niin huimaa. Toisaalta on myös vaikeaa olla sopimatta tarkkoja aikatauluja kun itsessä asuu pieni tai ehkä vähän suurempikin pilkunviilaja. Lisätään tähän soppaan vielä hieman laiska perusluonne, jolloin se hanurin vinssaaminen sohvasta ajoissa ylös on yllättävän vaikeaa, niin eipä ole ihme, että hiki päässä saa juosta päivästä toiseen.
Tapansa kullakin päästä eroon raskauskiloista.
[Hurmosmamma]
Täydellisen äitiysloman aakkoset
K niin kuin uusi kuppikokosi
Jäikö C- tai D-kuppisi maidonnousun myötä unholaan? Yhtäkkiä siluettisi näyttää Pamela Andersonilta ja saat tilata ulkomailta mittatilausrintsikat vain muutaman kuukauden tähden. Luultavasti et tule käyttämään niitä tämän ajan jälkeen enää koskaan, sillä niissä on imetystä varten luukut. Ja jos imetät uudelleen, tissien koko imetysaikana ei valitettavasti ole vakio.
Maidosta pinkeitä tissejä ei myöskään saa pitää, vaan sanovat, että kuppikoko palautuu pienemmäksi. Puolen vuoden täysimetyksellä jättirinnat saattaa sentään saada pitää vähän pidempään.
Ai niin ja kaksi tuntia imettämättä saattaa saada rinnat tursuamaan auttamatta ulos Ö-kupeistakin. Hoidoksi suosittelen pikaista imettämistä ja suklaapatukkaa ketutukseen.
[Lattemude]
Saturday, March 15, 2014
Päivän kuva
Täydelliseen äitiyslomaan kuuluu ravitseva ja monipuolinen ateria lapselle nautittuna kauniilla kattauksella...
#namnam #samannäköistäsisäänjaulos #melkeinvilleroyboch
[Hurmosmamma]
Täydellisen äitiysloman aakkoset
J niinkuin joko.
Se alkoi jo raskausaikana, eikä loppua näy.
Joko tunnet liikkeet? En, pitäisikö?! Äkkiä litra sokerimehua napaan.
Joko se on syntynyt? Jep, syntyihän se ja jätin sen kotiin pärjäilemään kun tässä maha pystyssä taaperran.
Joko olet päässyt urheilemaan? Kiitos, sinäkin näytät vähän turvonneelta.
Joko teillä ryömitään? No mitä nyt mies satunnaisesti baarista kotiin.
Joko teillä on toinen pulla uunissa? Pullan leipominen on yllättävän haastavaa. Pitää kysyä vinkkiä Martoilta.
Joko olet lopettanut imettämisen? En vielä, maistuisko?
Joko riittää?!?
[Hurmosmamma]
Se alkoi jo raskausaikana, eikä loppua näy.
Joko tunnet liikkeet? En, pitäisikö?! Äkkiä litra sokerimehua napaan.
Joko se on syntynyt? Jep, syntyihän se ja jätin sen kotiin pärjäilemään kun tässä maha pystyssä taaperran.
Joko olet päässyt urheilemaan? Kiitos, sinäkin näytät vähän turvonneelta.
Joko teillä ryömitään? No mitä nyt mies satunnaisesti baarista kotiin.
Joko teillä on toinen pulla uunissa? Pullan leipominen on yllättävän haastavaa. Pitää kysyä vinkkiä Martoilta.
Joko olet lopettanut imettämisen? En vielä, maistuisko?
Joko riittää?!?
[Hurmosmamma]
Friday, March 14, 2014
Täydellisen äitiysloman aakkoset
I niin kuin isimies.
Isimies, tuo aikamme legenda. Tuo raskaan työn raataja, joka kuulemma tekee täyden työpäivän jälkeen vielä työpäivän kotona. Eli leikkii vauvan kanssa ja kerää kaikki ne hauskan kaverin pisteet, kun äiti vääntää ruokaa/pesee pyykkiä/tekee tiskejä. Kaiken tämän rankan duunin jälkeen isimies tarvitsee ehdottomasti omaa aikaa, mieluiten perjantai-iltana. Eihän isi nyt muuten jaksa.
[Hurmosmamma]
Isimies, tuo aikamme legenda. Tuo raskaan työn raataja, joka kuulemma tekee täyden työpäivän jälkeen vielä työpäivän kotona. Eli leikkii vauvan kanssa ja kerää kaikki ne hauskan kaverin pisteet, kun äiti vääntää ruokaa/pesee pyykkiä/tekee tiskejä. Kaiken tämän rankan duunin jälkeen isimies tarvitsee ehdottomasti omaa aikaa, mieluiten perjantai-iltana. Eihän isi nyt muuten jaksa.
[Hurmosmamma]
Sosiaalisesta elämästä
Tiedättehän sen ihanan vapauden tunteen, kun täydellisen äitiysloman myötä työkiireet jäävät unholaan ja yhtäkkiä kalenteri on täynnä pelkkiä pitkiä lounaita ja iltapäivärientoja ystävien kanssa?
Minä en. Suurin osa vanhoista ystävistäni on töissä päiväsaikaan. Toki äitikaverit – kiitos Luojalle tästä ihmisryhmästä – ovat asia erikseen. Mutta joskus olisi mukava tavata niitä muitakin ystäviä, joiden sosiaalinen elämä ajoittuu lähes poikkeuksetta niihin vuorokauden tunteihin, kun minä taistelen lapsen vatsaan iltapuuroa ja laulan kehtolaulua pinnasängyn laidalla.
Siispä ilahduin kovasti, kun kerrankin oli tilaisuus nauttia iltapäiväkahvit oikein jonkun seurassa! Ehkä jopa vuodattaa vähän vanhassa kunnon teetä ja terapiaa -hengessä, vaikka tiesinkin, että seuralaisteni lempijuomia ovat musta kahvi ja vesi. Kaivoin kirsikkakupit esiin kaapista, sulatin pullaa pakkasesta, jauhoin kahvipavut ja katoin pöydän.
Seuralaiseni kuuntelivat järkähtämättä, kun purin sydäntäni. Appelsiinipuu ehkä teki muutaman terävän huomion ja kaktus sanoi jotain piikikästä. Rönsylilja ei virkkonut sanaakaan, se rönötti vain aloillaan vihreänä.
[Lattemude]
Thursday, March 13, 2014
Päivän kuva
Täydellisellä äitiyslomalla on mukava istua kahviloissa...
#unohtuikuvatatäytenä #pitihörpätääkkiä #notulihanneselkäkakat
[Hurmosmamma]
Täydellisen äitiysloman aakkoset
H niin kuin hiki.
Ensin se hyökkää päälle aivan puskista, kun erehtyy synnyttämään. Litimärät sairaalan luksuslakanat tuntuvat muuten ihanalta kesähelteellä. Sitten tulee tuskanhiki vauvan hoitamisesta, tai siis kaikesta siitä, mikä ei mene kuin Strömsössä. Eli siis kaikesta. Ja mikä onkaan mukavampaa, kuin se selkää myöten valuva hiki, joka tulee kaukalon ja lähes kymmenkiloisen vauvan ronttaamisesta.
[Hurmosmamma]
Ensin se hyökkää päälle aivan puskista, kun erehtyy synnyttämään. Litimärät sairaalan luksuslakanat tuntuvat muuten ihanalta kesähelteellä. Sitten tulee tuskanhiki vauvan hoitamisesta, tai siis kaikesta siitä, mikä ei mene kuin Strömsössä. Eli siis kaikesta. Ja mikä onkaan mukavampaa, kuin se selkää myöten valuva hiki, joka tulee kaukalon ja lähes kymmenkiloisen vauvan ronttaamisesta.
[Hurmosmamma]
Wednesday, March 12, 2014
Mies matkustaa
Miehellä on rankkaa, kun joutuu päivisin käymään töissä viettämässä aikaa satunnaisesti fiksujen aikuisten parissa ja nauttimassa muiden tekemistä ja takuuvarmasti lämpimistä lounaista. Erityisen rankkaa miehellä on silloin, kun joutuu työmatkalle Lappiin nukkumaan rapeissa lakanoissa täysiä yöunia ja laskettelemalla työpäivän lomassa.
Kateellinenko? No ehkä hieman. Toisaalta muistan kyllä edellisestä elämästäni varsin elävästi, kuinka kuivia näennäisesti glamuurit työmatkat ovat. Keskustelut ovat suoraansanoen näivettäviä, hotellissa nukkuu ensimmäisen yön aina huonosti ja varsinkin, kun liian myöhään syödyn illallisen kanssa on nautittava pari lasia viiniä. Puitteet voivat olla hienot, mutta työmatkalla usein näkee vain lentokenttiä, kokoushuoneita ja hotelleja. Tai näin meillä, miehelle on taidettu jakaa hieman paremmat nallekarkit.
Tällä kertaa taitaa olla kyseessä miehen ensimmäinen työmatka Tirpan aikankautena, kun en ole joko rintatulehduksessa tai flunssassa. Noh, ehtiihän tässä vielä. Tai mikäli Tirpan kanssa pysymme terveinä, eiköhän jokin muu tilanne tule päälle, jossa miestä tarvittaisi. Auton rengas todennäköisesti puhkeaa (olen kunnostautunut siinä puuhassa syystä tietämättömästä) tai molemmat vessat menevät tukkoon.
Silloin ei auta kuin soittaa oma isi paikalle. Ja tuloksia syntyy muuten paljon nopeammin kuin mieheltä pyydettäessä, siinä kun tuppaa olemaan sellainen vähintään muutaman viikon viive.
[Hurmosmamma], joka on kuulemma isinsä mielessä ikuisesti pikku tyttö
Kateellinenko? No ehkä hieman. Toisaalta muistan kyllä edellisestä elämästäni varsin elävästi, kuinka kuivia näennäisesti glamuurit työmatkat ovat. Keskustelut ovat suoraansanoen näivettäviä, hotellissa nukkuu ensimmäisen yön aina huonosti ja varsinkin, kun liian myöhään syödyn illallisen kanssa on nautittava pari lasia viiniä. Puitteet voivat olla hienot, mutta työmatkalla usein näkee vain lentokenttiä, kokoushuoneita ja hotelleja. Tai näin meillä, miehelle on taidettu jakaa hieman paremmat nallekarkit.
Tällä kertaa taitaa olla kyseessä miehen ensimmäinen työmatka Tirpan aikankautena, kun en ole joko rintatulehduksessa tai flunssassa. Noh, ehtiihän tässä vielä. Tai mikäli Tirpan kanssa pysymme terveinä, eiköhän jokin muu tilanne tule päälle, jossa miestä tarvittaisi. Auton rengas todennäköisesti puhkeaa (olen kunnostautunut siinä puuhassa syystä tietämättömästä) tai molemmat vessat menevät tukkoon.
Silloin ei auta kuin soittaa oma isi paikalle. Ja tuloksia syntyy muuten paljon nopeammin kuin mieheltä pyydettäessä, siinä kun tuppaa olemaan sellainen vähintään muutaman viikon viive.
[Hurmosmamma], joka on kuulemma isinsä mielessä ikuisesti pikku tyttö
Täydellisen äitiysloman aakkoset
G niin kuin gaudeamus igitur.
Kohtahan se on jo ylioppilas! Ihan kohta se kuule menee armeijaan! Ajan kuluminen on kiihtynyt hämmästyttävällä tahdilla, se on totta. Mutta ihan joka hetki en jaksaisi ihmetellä sitä, kuinka kohta pojalla kasvaa viikset. Ja ei muuten kasva, partakone annetaan 3v lahjaksi jos multa kysytään. Tällä hetkellä on kuitenkin vielä jotenkuten sympaattista, kun vauva puklaa kauluksesta sisään tai riekkuu illalla myöhään käkättäen. Katsotaan onko enää ylioppilaana.
[Hurmosmamma]
Kohtahan se on jo ylioppilas! Ihan kohta se kuule menee armeijaan! Ajan kuluminen on kiihtynyt hämmästyttävällä tahdilla, se on totta. Mutta ihan joka hetki en jaksaisi ihmetellä sitä, kuinka kohta pojalla kasvaa viikset. Ja ei muuten kasva, partakone annetaan 3v lahjaksi jos multa kysytään. Tällä hetkellä on kuitenkin vielä jotenkuten sympaattista, kun vauva puklaa kauluksesta sisään tai riekkuu illalla myöhään käkättäen. Katsotaan onko enää ylioppilaana.
[Hurmosmamma]
Tuesday, March 11, 2014
Kokeile itse!
Haluatko haastetta elämääsi? Onko osumatarkkuudessasi parantamisen varaa?
Ei hätää, täydellisellä äitiyslomalla on tähänkin ratkaisu. Opeta lapsesi syömään soseita sitterissä. Kun siirytte syöttötuoliin, lapsi jatkaa itsensä keikuttamista kuin moshpitissä konsanaan. Lisätään vielä rintaan painettu leuka, niin johan on sihtaamista. Ja siivoamista.
[Hurmosmamma]
Ei hätää, täydellisellä äitiyslomalla on tähänkin ratkaisu. Opeta lapsesi syömään soseita sitterissä. Kun siirytte syöttötuoliin, lapsi jatkaa itsensä keikuttamista kuin moshpitissä konsanaan. Lisätään vielä rintaan painettu leuka, niin johan on sihtaamista. Ja siivoamista.
[Hurmosmamma]
Monday, March 10, 2014
Täydellisen äitiysloman aakkoset ja päivän kuva
F niin kuin finkku.
Vauvoilla on ihmeellinen kyky keksiä keinoja antaa palautetta. Itkut ja kitinät ovat niitä selvimpiä, mutta nokkelat vauvat osaavat myös antaa palautetta etenkin hellyyttävissä valokuvissa. Pidä tunkkis, äiti.
[Hurmosmamma]
Vauvoilla on ihmeellinen kyky keksiä keinoja antaa palautetta. Itkut ja kitinät ovat niitä selvimpiä, mutta nokkelat vauvat osaavat myös antaa palautetta etenkin hellyyttävissä valokuvissa. Pidä tunkkis, äiti.
[Hurmosmamma]
Sunday, March 9, 2014
Pohdiskelua suklaalevyn takaa
Hieman nyt ihmetyttää tämä nykyaika, sanoi markka-ajan hurmosmamma. Äitiysblogeja selatessa tuntuu väistämättä siltä, että tällä hetkellä on trendikästä olla äiti, jota äitiys ei muuta tai hetkauta kummemmin. Tärkein asia, mitä täytyy blogeissa kuuluttaa, on se, että äitiys ei nimenomaan ole muuttanut itseä ollenkaan. Käytetään sanaa helpottunut siitä, että ei ole ihmisenä muuttunut eikä elämäkään muuttunut radikaalisti vauvan myötä.
Tätä elämän muuttumattomuutta kuuluu valokuvata someen jatkuvasti, eli siis nimenomaan kuvata tilanteita, joissa vauva ei ole mukana tai joissa vauva on mukana käsilaukun roolissa. Kuvauksen kohteena leivokset, kahvit, samppanjat, vaatteet ja maisemat. Ei siinä mitään, mutta kun tämä kuvaaminen tuntuu nimenomaan lisääntyneet vauvan tulon myötä. Onko tarve huudattaa maailmalle, että täällä ei ole mikään muuttunut ja samalla kuitenkin todeta että oma lapsi on maailman tärkein asia?
Blogeissa olen nähnyt myös puhuttavan äitiyden roolista, ja kuinka se ei saa viedä luonnottoman suurta osaa elämästä. Ihmetyttää hieman, kuinka nimenomaisesti biologinen lisääntyminen ja jälkikasvusta huolehtiminen kuvaillaan luonnottomaksi. Tuntuu väistämättä siltä, että lapsen kuuluu istua äidin valmiiseen maailmaan kuin sisustuselementti. Unohdetaanko tässä välillä, että kyseessä on toinen ihminen omine mieltymyksineen, olihan äitikin joskus lapsi?
Ja mistä lähtien mammalandiaan katoaminen on ollut huono asia? Ensinnäkin vauvan tuoma elämän mullistuminen on niin valtava, että en ymmärrä miten kenelläkään riittää päivässä tunnit elämään elämäänsä kuin ennenkin ja samalla huolehtia vauvan hyvinvoinnista ja viettää tämän kanssa laadukasta aikaaa. Lisäksi täällä puolella suklaalevyä ainakin nautitaan lapsen kanssa vietetystä ajasta - siis myös lapsen ehdoilla - eli on yllättävän hauskaa kölliä lattialla ja suoraansanoen spedeillä vauvatyyliin tai katsoa kun vauva läiskii sormiruokaillessaan ruoan aivan totaaliseksi mössöksi. Sotkua syntyy, mutta se on elämää.
Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että tottakai äidin hyvinvointi on enemmän kuin tärkeää ja jokaisen on hyvä tehdä asioita mistä tykkää oli se sitten kahveja, samppanjaa tai vaatteita. Ei ole reilua pienelle vauvalle olla äidin ainut henkireikä ja onnellisuuden lähde, sellaista taakkaa ei jaksaisi edes aikuinen kantaa. Mutta en myöskään ihan ymmärrä vauvan samaistamista juurikin käsilaukkuun. Mitä erityisen hienoa ja kuvaamisen arvoista siinä on, että vauva istuu päivästä toiseen tylsistyneenä kahvilan syöttötuolissa äidin viettäessä omaa laatuaikaansa tai kulkee mukana turhautuneena näyttelyissä ja muissa riennoissa? Vai olisiko mahdollista valita vaikka kahvila, jossa olisi leikkipaikka?
Ja minusta olisi hurjan mukavaa nähdä blogeissa myös sen kahvikupposen lisäksi kuva lapsesta, jonka silmät tuikkivat innosta kun saa äidiltään jakamatonta huomiota, kuten elämän tärkein asia ajoittain ansaitsee. Ja tässä kuvassa ei todellakaan haittaa, jos paidassa on tahra.
[Hurmosmamma], joka taitaa syödä aivan liikaa suklaata
Tätä elämän muuttumattomuutta kuuluu valokuvata someen jatkuvasti, eli siis nimenomaan kuvata tilanteita, joissa vauva ei ole mukana tai joissa vauva on mukana käsilaukun roolissa. Kuvauksen kohteena leivokset, kahvit, samppanjat, vaatteet ja maisemat. Ei siinä mitään, mutta kun tämä kuvaaminen tuntuu nimenomaan lisääntyneet vauvan tulon myötä. Onko tarve huudattaa maailmalle, että täällä ei ole mikään muuttunut ja samalla kuitenkin todeta että oma lapsi on maailman tärkein asia?
Blogeissa olen nähnyt myös puhuttavan äitiyden roolista, ja kuinka se ei saa viedä luonnottoman suurta osaa elämästä. Ihmetyttää hieman, kuinka nimenomaisesti biologinen lisääntyminen ja jälkikasvusta huolehtiminen kuvaillaan luonnottomaksi. Tuntuu väistämättä siltä, että lapsen kuuluu istua äidin valmiiseen maailmaan kuin sisustuselementti. Unohdetaanko tässä välillä, että kyseessä on toinen ihminen omine mieltymyksineen, olihan äitikin joskus lapsi?
Ja mistä lähtien mammalandiaan katoaminen on ollut huono asia? Ensinnäkin vauvan tuoma elämän mullistuminen on niin valtava, että en ymmärrä miten kenelläkään riittää päivässä tunnit elämään elämäänsä kuin ennenkin ja samalla huolehtia vauvan hyvinvoinnista ja viettää tämän kanssa laadukasta aikaaa. Lisäksi täällä puolella suklaalevyä ainakin nautitaan lapsen kanssa vietetystä ajasta - siis myös lapsen ehdoilla - eli on yllättävän hauskaa kölliä lattialla ja suoraansanoen spedeillä vauvatyyliin tai katsoa kun vauva läiskii sormiruokaillessaan ruoan aivan totaaliseksi mössöksi. Sotkua syntyy, mutta se on elämää.
Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että tottakai äidin hyvinvointi on enemmän kuin tärkeää ja jokaisen on hyvä tehdä asioita mistä tykkää oli se sitten kahveja, samppanjaa tai vaatteita. Ei ole reilua pienelle vauvalle olla äidin ainut henkireikä ja onnellisuuden lähde, sellaista taakkaa ei jaksaisi edes aikuinen kantaa. Mutta en myöskään ihan ymmärrä vauvan samaistamista juurikin käsilaukkuun. Mitä erityisen hienoa ja kuvaamisen arvoista siinä on, että vauva istuu päivästä toiseen tylsistyneenä kahvilan syöttötuolissa äidin viettäessä omaa laatuaikaansa tai kulkee mukana turhautuneena näyttelyissä ja muissa riennoissa? Vai olisiko mahdollista valita vaikka kahvila, jossa olisi leikkipaikka?
Ja minusta olisi hurjan mukavaa nähdä blogeissa myös sen kahvikupposen lisäksi kuva lapsesta, jonka silmät tuikkivat innosta kun saa äidiltään jakamatonta huomiota, kuten elämän tärkein asia ajoittain ansaitsee. Ja tässä kuvassa ei todellakaan haittaa, jos paidassa on tahra.
[Hurmosmamma], joka taitaa syödä aivan liikaa suklaata
Saturday, March 8, 2014
Täydellisen äitiysloman aakkoset
E niin kuin esikoinen.
Tunnetaan myös tuttavallisemmin nimellä harjoituskappale. Esikoisen kanssa stressataan jokaista pientäkin poikkeamaa keskiarvoista, oli se sitten puolen sentin pituusero tai viikon viiveellä ryömimään oppiminen. Jokainen mitätön asia spekuloidaan ja kirjataan vauvakirjaan ylös. Valokuvia on ensimmäiseltä parilta elinkuukaudelta monta tuhatta. Mutta kun sillä on tuossa niin söpö ilme!
[Hurmosmamma]
Tunnetaan myös tuttavallisemmin nimellä harjoituskappale. Esikoisen kanssa stressataan jokaista pientäkin poikkeamaa keskiarvoista, oli se sitten puolen sentin pituusero tai viikon viiveellä ryömimään oppiminen. Jokainen mitätön asia spekuloidaan ja kirjataan vauvakirjaan ylös. Valokuvia on ensimmäiseltä parilta elinkuukaudelta monta tuhatta. Mutta kun sillä on tuossa niin söpö ilme!
[Hurmosmamma]
Friday, March 7, 2014
Hymyhuulet
Kuin Pavlovin koirat konsanaan he ehdollistuvat tottelemaan. Positiivinen palaute on harvassa, jotta oppiminen on mahdollisimman tehokasta - pienikin positiivinen ele pyyhkii pois kaikki negatiiviset kokemukset.
Ei, en puhu ranskalaisesta lastenkasvatusmetodista tai koiran kouluttamisesta, vaan vanhemmuudesta.
Biologia on ovelasti järjestänyt niin, että vanhemmat joutuvat pienenpienen tossun alle hyvin nopeasti. Ensinnäkin hymyjä ei heru ensimmäisiin viikkoihin, ainoastaan negatiivista palautetta tai ei palautetta ollenkaan. Kun vihdoin hymyjä alkaa välähdellä, äidin valtaa helpotuksen tunne. Se tykkää musta sittenkin. Tai, jos on tarpeeksi vainohullu kuin allekirjoittanut, se ei olekaan satavarmasti autistinen. Aikamoinen diagnoosi kuusiviikkoiselle.
Vaikka hymyjä alkaa sadella enemmän kuukausien mittaan, alkuaikojen kova keskitysleiri takaa sen, että hymyt eivät kärsi inflaatiota. Vaikka pikkumurunen narskuttaa hampaillaan nänniä niin, että veri tirskuu, puremisen päälle annettu vilpitön hymy (siis ei se demoninen puruhymy) ja kujerrus pyyhkivät pois kaikki ajatukset lapsen postittamisesta Rovaniemelle.
Sitten kun kuvioon tulevat vielä ne ihanat kuolapusut, sellaiset joita ei hyväksyisi aviomieheltä tai koiralta, niin vanhemmat ovat selvää kauraa. Pusuja havitellaan silläkin uhalla, että todennäköisyydet ovat kuin venäläisessä ruletissa, hampaat ja huulet kun ovat yllättävän lähellä toisiaan ja vanhempien posket oikein otollinen maaperä hammasharjoituksille.
Ja silti, kun katselen Tirpan hirnumista kun leikimme sylikkäin, en voi muuta kuin ajatella, että se tykkää musta sittenkin.
[Hurmosmamma]
Ei, en puhu ranskalaisesta lastenkasvatusmetodista tai koiran kouluttamisesta, vaan vanhemmuudesta.
Biologia on ovelasti järjestänyt niin, että vanhemmat joutuvat pienenpienen tossun alle hyvin nopeasti. Ensinnäkin hymyjä ei heru ensimmäisiin viikkoihin, ainoastaan negatiivista palautetta tai ei palautetta ollenkaan. Kun vihdoin hymyjä alkaa välähdellä, äidin valtaa helpotuksen tunne. Se tykkää musta sittenkin. Tai, jos on tarpeeksi vainohullu kuin allekirjoittanut, se ei olekaan satavarmasti autistinen. Aikamoinen diagnoosi kuusiviikkoiselle.
Vaikka hymyjä alkaa sadella enemmän kuukausien mittaan, alkuaikojen kova keskitysleiri takaa sen, että hymyt eivät kärsi inflaatiota. Vaikka pikkumurunen narskuttaa hampaillaan nänniä niin, että veri tirskuu, puremisen päälle annettu vilpitön hymy (siis ei se demoninen puruhymy) ja kujerrus pyyhkivät pois kaikki ajatukset lapsen postittamisesta Rovaniemelle.
Sitten kun kuvioon tulevat vielä ne ihanat kuolapusut, sellaiset joita ei hyväksyisi aviomieheltä tai koiralta, niin vanhemmat ovat selvää kauraa. Pusuja havitellaan silläkin uhalla, että todennäköisyydet ovat kuin venäläisessä ruletissa, hampaat ja huulet kun ovat yllättävän lähellä toisiaan ja vanhempien posket oikein otollinen maaperä hammasharjoituksille.
Ja silti, kun katselen Tirpan hirnumista kun leikimme sylikkäin, en voi muuta kuin ajatella, että se tykkää musta sittenkin.
[Hurmosmamma]
Täydellisen äitiysloman aakkoset
D niin kuin D-vitamiini.
D-vitamiini, tuo alituinen murheenkryyni. Alussa se aiheuttaa iltahuutoja ja mahavaivoja, tai sitten ei. Minkä pullon apteekin hyllyltä valitsen? Ja annoinko sitä naperolle tänään jo? Norsun muistista olisi apua, väsyneen kotiäidin aivokapasiteetti ei riitä tätä asiaa vuorenvarmalla tasolla muistamaan.
[Lattemude]
D-vitamiini, tuo alituinen murheenkryyni. Alussa se aiheuttaa iltahuutoja ja mahavaivoja, tai sitten ei. Minkä pullon apteekin hyllyltä valitsen? Ja annoinko sitä naperolle tänään jo? Norsun muistista olisi apua, väsyneen kotiäidin aivokapasiteetti ei riitä tätä asiaa vuorenvarmalla tasolla muistamaan.
[Lattemude]
Thursday, March 6, 2014
Täydellisen äitiysloman aakkoset
C niin kuin cacca.
Sinappi, siskonmakkara, lady gaga... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kuinka ihana onkaan huolehtia käsihygieniasta näin flunssakautena, kun kokoajan saa olla pesemässä vauvan peppua ja omia käsiään. Ei tartu flunssat! Ei myöskään ehdi tarttua käsirasva. Manikyyri on vain kaukainen unelma.
[Hurmosmamma]
Sinappi, siskonmakkara, lady gaga... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kuinka ihana onkaan huolehtia käsihygieniasta näin flunssakautena, kun kokoajan saa olla pesemässä vauvan peppua ja omia käsiään. Ei tartu flunssat! Ei myöskään ehdi tarttua käsirasva. Manikyyri on vain kaukainen unelma.
[Hurmosmamma]
Päivän kuva
Täydellisellä äitiyslomalla on ihanaa matkustaa kevyesti ja huolettomasti...
#onkohankaikkimukana #tilataksinpaikka #missäonkamelikunsitätarvitaan
[Hurmosmamma]
#onkohankaikkimukana #tilataksinpaikka #missäonkamelikunsitätarvitaan
[Hurmosmamma]
Wednesday, March 5, 2014
Täydellisen äitiysloman aakkoset
B niin kuin banaani.
Banaani on parasta sormiruokaa ikinä. Ensin se soseutetaan napakasti pienissä nyrkeissä, sitten hierotaan ronskein ja päättäväisin ottein hiuksiin, naamaan, syöttötuolin pehmusteisiin ja äidin vaatteisiin.
Oikeastaan ainoa miinuspuoli banaanissa on sen heikko värjäävyys.
[Lattemude]
Banaani on parasta sormiruokaa ikinä. Ensin se soseutetaan napakasti pienissä nyrkeissä, sitten hierotaan ronskein ja päättäväisin ottein hiuksiin, naamaan, syöttötuolin pehmusteisiin ja äidin vaatteisiin.
Oikeastaan ainoa miinuspuoli banaanissa on sen heikko värjäävyys.
[Lattemude]
Hei ihan oikeasti
Rakas Tirppa-kullannuppumme ei ole paras yönukkuja. Maitoa kun tekee mieli, tai ainakin mahdollisuutta saada maitoa. Tai tuttia. Tai sitten tekee mieli muuten vain herättää äitiä. Kukapa näistä tietää.
En oikeastaan muista enää milloin Tirppa olisi nukkunut yli kolmen tunnin pätkiä öisin, puhumattakaan siitä, että ei tulisi heräämistä ennen aamun pikkutunteja. Olisikohan ollut joku tilapäinen mielenhäiriö silloin, kun puurot aloitettiin, mutta sekin on menneen talven lumia, kirjaimellisesti.
Sitten yhtäkkiä aivan puskista Tirppa päättää nukkua yhtenä yönä havahtumatta aamukolmeen. Aivan mieletöntä! Paitsi että juuri tänä samaisena yönä sairastun itse jälleen kerran rintatulehdukseen ja valvon useamman tunnin odottaen, että joko se Tirppa nyt heräisi syömään ja tyhjentämään kipeää rintaa.
Ymmärrän kyllä karman lain, mutta hei ihan oikeasti.
Ja ei, tämä hyväuninen yö ei toistunut. Oikeastaan se otettiin takaisin korkojen kera.
[Hurmosmamma]
En oikeastaan muista enää milloin Tirppa olisi nukkunut yli kolmen tunnin pätkiä öisin, puhumattakaan siitä, että ei tulisi heräämistä ennen aamun pikkutunteja. Olisikohan ollut joku tilapäinen mielenhäiriö silloin, kun puurot aloitettiin, mutta sekin on menneen talven lumia, kirjaimellisesti.
Sitten yhtäkkiä aivan puskista Tirppa päättää nukkua yhtenä yönä havahtumatta aamukolmeen. Aivan mieletöntä! Paitsi että juuri tänä samaisena yönä sairastun itse jälleen kerran rintatulehdukseen ja valvon useamman tunnin odottaen, että joko se Tirppa nyt heräisi syömään ja tyhjentämään kipeää rintaa.
Ymmärrän kyllä karman lain, mutta hei ihan oikeasti.
Ja ei, tämä hyväuninen yö ei toistunut. Oikeastaan se otettiin takaisin korkojen kera.
[Hurmosmamma]
Tuesday, March 4, 2014
Päivän kuva
Täydellisellä äitiyslomalla on mukava kokkailla illalliseksi ranskalaisia pataruokia sillä aikaa kun vauva nukkuu herttaisena viiden tunnin päiväunia.
Noin niinku teoriassa.
#ihankuinitaliassa #oli_siinä_sentään_rucolaa_täytteenä
[Lattemude]
Noin niinku teoriassa.
[Lattemude]
Täydellisen äitiysloman aakkoset
A niin kuin arvaamattomuus.
Elämä on ihmeitä täynnä ja täydellisellä äitiyslomalla yllätyksiä riittää. Mikä onkaan ihanampaa kuin löytää salapuklut haalarin hupusta, niskakakat tuomasta sitteriin uutta väri-ilmettä tai ryömivän vauvan pureskelemasta sähköjohtoja. Puhumattakaan kokeneempien äitiystieteenharjoittajien kertomuksista palapelinpalasista vessanpöntössä tai auki revityistä roskapusseista (ja vanhoista banaaninkuorista taaperon imeskeltävänä).
Kuinka ihanaa, että yksikään päivä ei ole samanlainen!
[Hurmosmamma]
Elämä on ihmeitä täynnä ja täydellisellä äitiyslomalla yllätyksiä riittää. Mikä onkaan ihanampaa kuin löytää salapuklut haalarin hupusta, niskakakat tuomasta sitteriin uutta väri-ilmettä tai ryömivän vauvan pureskelemasta sähköjohtoja. Puhumattakaan kokeneempien äitiystieteenharjoittajien kertomuksista palapelinpalasista vessanpöntössä tai auki revityistä roskapusseista (ja vanhoista banaaninkuorista taaperon imeskeltävänä).
Kuinka ihanaa, että yksikään päivä ei ole samanlainen!
[Hurmosmamma]
Kokeile itse!
Imettävä äiti, ummettaako vauvaasi?
Ei huolta, ota varaslähtö pääsiäiseen ja aloita mämmikausi! Seuraavana päivänä vauvasi loihtii mämmin iloisesti itsestään ulos. Sesongin ulkopuolella saman asian ajaa mallasuute, mutta se kannattaa antaa lapselle suoraan, ilman kermaa ja sokeria. Tylsää.
[Futismutsi], jolla on tänään poikkeuksellisen hyväntuulinen vauva.
Ei huolta, ota varaslähtö pääsiäiseen ja aloita mämmikausi! Seuraavana päivänä vauvasi loihtii mämmin iloisesti itsestään ulos. Sesongin ulkopuolella saman asian ajaa mallasuute, mutta se kannattaa antaa lapselle suoraan, ilman kermaa ja sokeria. Tylsää.
[Futismutsi], jolla on tänään poikkeuksellisen hyväntuulinen vauva.
Monday, March 3, 2014
Yökastelijat
Tulipa tässä mieleen, että meidän perhe on täynnä yökastelijoita.
Ensinnäkin sänky tuli loppuraskaudessa vuorattua kosteussuojilla siltä varalta, että se kastelu holahtaisikin jonain yönä tai aamuna. Ei se sitten holahtanut, mutta mukavasti tuli nukuttua hiostavien suojien päällä useamman viikon kesähelteissä.
Sitten on tietysti tämä pieni yökastelija Tirppa. Onneksi vaipat ovat meillä toistaiseksi (kop kop) tämän kastelun aisoissa pitäneet, vaikka välillä vaippa tuntuu painavan keskivertokäsipainon verran. Varsinainen yökastelutaistelu käydään sitten, kun vaipoista joskus - voi apua - pitäisi vieroittaa.
Itsekin on tullut yökastelua harjoitettua ihanien paitaläikkien muodossa. Onneksi lähinnä vain imetyksen alkuaikoina, mutta kummasti sitä alkaa ymmärtää, miltäköhän kostea vaippa mahtaa päivästä toiseen tuntua.
Miehen kanssa olemme vuorotellen terästäytyneet yökastelussa hikoillen. Minä olen pukannut hormonihikeä ja mies puolestaan jostain käsittämättömästä syystä on kietoutunut aina niin tiukasti peittoon, että jos peittoa erehtyy raottamaan, lehahtaa sieltä aika miehinen myski. Ja pyykkikone pyörii.
Sitten on vielä ihanan rasittavan rakas koiramme. Yökastelua ei onneksi tapahdu sisätiloissa, mutta silmät ristissä saa aina välillä olla päästämässä karvavauvaa pihalle suorittamaan pihan yökastelua.
Ja kyllähän Tirppakin joskus vielä murrosikään tulee, ja sitten alkaa aivan uudenlainen yökastelu. Sitä ei kyllä pysty vielä ajattelemaankaan, tai muuten olisi tällä äidillä jo kourassa menolippu Siperiaan. Miehet pärjätköön keskenään.
[Hurmosmamma]
Ensinnäkin sänky tuli loppuraskaudessa vuorattua kosteussuojilla siltä varalta, että se kastelu holahtaisikin jonain yönä tai aamuna. Ei se sitten holahtanut, mutta mukavasti tuli nukuttua hiostavien suojien päällä useamman viikon kesähelteissä.
Sitten on tietysti tämä pieni yökastelija Tirppa. Onneksi vaipat ovat meillä toistaiseksi (kop kop) tämän kastelun aisoissa pitäneet, vaikka välillä vaippa tuntuu painavan keskivertokäsipainon verran. Varsinainen yökastelutaistelu käydään sitten, kun vaipoista joskus - voi apua - pitäisi vieroittaa.
Itsekin on tullut yökastelua harjoitettua ihanien paitaläikkien muodossa. Onneksi lähinnä vain imetyksen alkuaikoina, mutta kummasti sitä alkaa ymmärtää, miltäköhän kostea vaippa mahtaa päivästä toiseen tuntua.
Miehen kanssa olemme vuorotellen terästäytyneet yökastelussa hikoillen. Minä olen pukannut hormonihikeä ja mies puolestaan jostain käsittämättömästä syystä on kietoutunut aina niin tiukasti peittoon, että jos peittoa erehtyy raottamaan, lehahtaa sieltä aika miehinen myski. Ja pyykkikone pyörii.
Sitten on vielä ihanan rasittavan rakas koiramme. Yökastelua ei onneksi tapahdu sisätiloissa, mutta silmät ristissä saa aina välillä olla päästämässä karvavauvaa pihalle suorittamaan pihan yökastelua.
Ja kyllähän Tirppakin joskus vielä murrosikään tulee, ja sitten alkaa aivan uudenlainen yökastelu. Sitä ei kyllä pysty vielä ajattelemaankaan, tai muuten olisi tällä äidillä jo kourassa menolippu Siperiaan. Miehet pärjätköön keskenään.
[Hurmosmamma]
Sunday, March 2, 2014
Pysähdy hetkeksi ja nauti vol. 2
Täydellisen äitiysloman nautinnollisimpia hetkiä on muisteltu blogissa jo aiemmin. Muutamaa muutakin tuokiota kannattaa muistella jälkeenpäin.
Se hetki, kun kylään tullut ystävä/sukulainen tervehtii sanomalla, että varmuuden vuoksi pysyn täällä metrin päässä vauvasta, kun mun mies soitti just, että se lähti kesken päivän töistä kotiin influenssassa. Ja tulit silti kylään? Kiitos. Lapsiperheessä sairastaminen onkin elämän ihaninta aikaa.
Se hetki, kun lapsi ensimmäistä kertaa hoksaa äidin irtokarkit.
Jos on perso irtokarkeille, niitä kannattaa vetää kaksin käsin lapsivuodeaikana, jolloin napero ei vielä ymmärrä ympäristöstään tarpeeksi. Myöhemmin herkut joutuu syömään salassa, ellei tahdo jakaa niitä pienen ihmisen kanssa.
Jumppaohjaajalle esitettävä meriselitys siitä, ettet voi vielä tehdä vatsalihasliikkeitä täysillä, koska olet hiljattain synnyttänyt. Lapsi toki osaa jo kontata, nousee omin avuin seisomaan sohvapöydän reunaa vasten ja katselee taaperokärryäkin vähän sillä silmällä, mutta tätähän ei tarvitse jumppaohjaajalle kertoa.
Se hetki, kun lapsi viimein nukahtaa päiväunille puolentoista tunnin taistelun jälkeen. Keität kupin kahvia, istut mukavaan nojatuoliin, avaat sanomalehden... ja sitten naapurin remonttireiska käynnistää tasohiomakoneensa.
Äkillinen ja yllättävä hiljaisuus. Mikään ei pistä liikkumisen jalon taidon oppineen lapsen vanhempaan yhtä lailla vauhtia.
Se hetki, kun vauva kerrankin matkustaa bussissa tyynenä ja iloisena ja sitten viereinen lapsi parahtaa itkuun. Nyt lasketaan sekunteja. Pienet kasvot valahtavat totisiksi. Empatiaitku käynnistyy, 5-4-3-2-1...
Jos imetysaika ei ehdi karistaa kaikkia hiuksia päästä, saattaa niiden joukkoon äitiysloman aikana vielä hyvinkin ilmestyä muutamia harmaita suortuvia.
[Lattemude]
Se hetki, kun kylään tullut ystävä/sukulainen tervehtii sanomalla, että varmuuden vuoksi pysyn täällä metrin päässä vauvasta, kun mun mies soitti just, että se lähti kesken päivän töistä kotiin influenssassa. Ja tulit silti kylään? Kiitos. Lapsiperheessä sairastaminen onkin elämän ihaninta aikaa.
Se hetki, kun lapsi ensimmäistä kertaa hoksaa äidin irtokarkit.
Jos on perso irtokarkeille, niitä kannattaa vetää kaksin käsin lapsivuodeaikana, jolloin napero ei vielä ymmärrä ympäristöstään tarpeeksi. Myöhemmin herkut joutuu syömään salassa, ellei tahdo jakaa niitä pienen ihmisen kanssa.
Jumppaohjaajalle esitettävä meriselitys siitä, ettet voi vielä tehdä vatsalihasliikkeitä täysillä, koska olet hiljattain synnyttänyt. Lapsi toki osaa jo kontata, nousee omin avuin seisomaan sohvapöydän reunaa vasten ja katselee taaperokärryäkin vähän sillä silmällä, mutta tätähän ei tarvitse jumppaohjaajalle kertoa.
Se hetki, kun lapsi viimein nukahtaa päiväunille puolentoista tunnin taistelun jälkeen. Keität kupin kahvia, istut mukavaan nojatuoliin, avaat sanomalehden... ja sitten naapurin remonttireiska käynnistää tasohiomakoneensa.
Äkillinen ja yllättävä hiljaisuus. Mikään ei pistä liikkumisen jalon taidon oppineen lapsen vanhempaan yhtä lailla vauhtia.
Se hetki, kun vauva kerrankin matkustaa bussissa tyynenä ja iloisena ja sitten viereinen lapsi parahtaa itkuun. Nyt lasketaan sekunteja. Pienet kasvot valahtavat totisiksi. Empatiaitku käynnistyy, 5-4-3-2-1...
Jos imetysaika ei ehdi karistaa kaikkia hiuksia päästä, saattaa niiden joukkoon äitiysloman aikana vielä hyvinkin ilmestyä muutamia harmaita suortuvia.
[Lattemude]
Saturday, March 1, 2014
Päivän sanat
"Äiti, tässä sinun lasissa on nyt vähän kyllä räkää",
sanoi 4-vuotias esikoinen juotuaan vesilasistani.
[CraftyMom]
Subscribe to:
Comments (Atom)